Yli 65 vuotiaiden vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuminen järjestämisvelvollisuuden siirtyessä Kelalta julkisen terveydenhuollon vastuulle
Marjamäki, Teea (2012)
Marjamäki, Teea
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117736
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205117736
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sastamalan sosiaali- ja terveyspalvelut Sotesin lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden kokemuksia ja mielipiteitä heidän kuntoutuksensa siirtymävaiheesta, Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta perusterveydenhuollon vastuulle.
Teemahaastattelun menetelmää käyttäen pyrin saamaan vastauksia viideltä kuntoutu-jalta seuraaviin, heidän kuntoutustaan koskeviin asioihin; Millaista ohjeistusta / ohjausta kuntoutujat olivat saaneet täyttäessään 65 vuotta Kelan tai perusterveydenhuollon taholta lääkinnällisen kuntoutuksen siirtymävaiheessa, oliko heille laadittu kuntoutussuunnitelmaa kuntoutuksen siirtyessä perusterveydenhuollon vastuulle ja mitä suunnitelma sisälsi, miten kuntoutus on toteutunut perusterveydenhuollon vastuulla, millaisia kehittämistarpeita he tunnistavat siirtymävaihetta tai kuntoutusta koskien sekä onko heillä kokemuksia Kelan 65 vuotta täyttäneille järjestämästä harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta.
Teemahaastattelun saamieni vastausten pohjalta siirtymävaiheen ohjauksen kuntoutujat kokivat riittäväksi, vaikkakin kuntoutusvastuun siirtymisestä Kelalta perusterveydenhuollolle saatu tieto oli hajanaista. Kuntoutussuunnitelman laadinnan ja sisällön merkitys kuntoutukselle oli kuntoutujien kokemusten pohjalta merkityksetöntä, koska kuntoutujat eivät itse kokeneet voivansa vaikuttaa suunnitelmaan tai sen sisältöön. Kuntoutuksen ei myöskään koettu jatkuvan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti perusterveydenhuollon vastuulla eikä kuntoutusmäärien selkeä lasku verrattuna Kelan myöntämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen ylläpitänyt riittävää toimintakykyä. Kehittämistarpeina perusterveydenhuollon vastuulla toteutuvaan kuntoutukseen kuntoutujat toivat esille eritoten yksilöllisen kuntoutussuunnittelun ja -ohjauksen merkityksen sekä kuntoutuksen toteutumisen, joka tukee riittävän toimintakyvyn ylläpitämistä. Harkinnanvarainen kuntoutus yli 65-vuotiaille oli hyvin tunnettu ja kuntoutujat kokivat sen oman toimintakykynsä ylläpidon kannalta hyödylliseksi kuntoutusmuodoksi lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi.
Teemahaastattelun menetelmää käyttäen pyrin saamaan vastauksia viideltä kuntoutu-jalta seuraaviin, heidän kuntoutustaan koskeviin asioihin; Millaista ohjeistusta / ohjausta kuntoutujat olivat saaneet täyttäessään 65 vuotta Kelan tai perusterveydenhuollon taholta lääkinnällisen kuntoutuksen siirtymävaiheessa, oliko heille laadittu kuntoutussuunnitelmaa kuntoutuksen siirtyessä perusterveydenhuollon vastuulle ja mitä suunnitelma sisälsi, miten kuntoutus on toteutunut perusterveydenhuollon vastuulla, millaisia kehittämistarpeita he tunnistavat siirtymävaihetta tai kuntoutusta koskien sekä onko heillä kokemuksia Kelan 65 vuotta täyttäneille järjestämästä harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta.
Teemahaastattelun saamieni vastausten pohjalta siirtymävaiheen ohjauksen kuntoutujat kokivat riittäväksi, vaikkakin kuntoutusvastuun siirtymisestä Kelalta perusterveydenhuollolle saatu tieto oli hajanaista. Kuntoutussuunnitelman laadinnan ja sisällön merkitys kuntoutukselle oli kuntoutujien kokemusten pohjalta merkityksetöntä, koska kuntoutujat eivät itse kokeneet voivansa vaikuttaa suunnitelmaan tai sen sisältöön. Kuntoutuksen ei myöskään koettu jatkuvan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti perusterveydenhuollon vastuulla eikä kuntoutusmäärien selkeä lasku verrattuna Kelan myöntämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen ylläpitänyt riittävää toimintakykyä. Kehittämistarpeina perusterveydenhuollon vastuulla toteutuvaan kuntoutukseen kuntoutujat toivat esille eritoten yksilöllisen kuntoutussuunnittelun ja -ohjauksen merkityksen sekä kuntoutuksen toteutumisen, joka tukee riittävän toimintakyvyn ylläpitämistä. Harkinnanvarainen kuntoutus yli 65-vuotiaille oli hyvin tunnettu ja kuntoutujat kokivat sen oman toimintakykynsä ylläpidon kannalta hyödylliseksi kuntoutusmuodoksi lääkinnällisen kuntoutuksen lisäksi.