Nuorten kokemuksia osallisuuden toteutumisesta lastenkodissa
Huuhilo, Petra (2012)
Huuhilo, Petra
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611970
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611970
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lapsen osallisuuden toteutumista lastensuojelun sijaishuollon laitoksessa, sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten näkökulmasta. Lastensuojelu ja sijaishuolto ovat tutkimuskohteena ajankohtaisia, nuorten kokemuksia lastensuojelun palveluista on Suomessa tutkittu verrattain vähän. Viranomaisten työkäytäntöjä on alettu tarkastella yhä useammin siitä näkökulmasta, miten ne vastaavat Lasten oikeuksien sopimuksessa määriteltyjä tavoitteita. Lapsen oikeuksien nostaminen esiin on voimistunut suomalaisessa lastensuojelussa. Lastensuojelun kehittämistyössä lähtökohtana ovatkin entistä useammin lapsen oikeudet ja lapsilähtöisyys
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhdeksää 10–18 -vuotiasta pienryhmäkotiin sijoitettua lasta. Saatu aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Saatujen tulosten pohjalta kehitettiin lastenkodin toimintamalleja ja nostettiin esiin lapsen ääni ja kokemukset osallisuuden toteutumisesta. Tutkimuksen viitekehyksenä oli laadullinen ja lapsilähtöinen työote.
Tutkimus osoitti, että nuorten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoprosessiin vähenevät täysi-ikäisyyttä lähestyessä. He eivät saa tarpeeksi myöskään tietoa omista asioistaan ikätasolleen sopivalla tavalla. Toisaalta nuoremmat lapset eivät kokeneet tarvetta osallistua nykyistä enempää, vaan he olivat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Haastellut nuoret kokivat, että heidät kohdattiin aidosti ja että heidän mielipiteistään ja ajatuksistaan oltiin aidosti kiinnostuneita. He kokivat myös voivansa vaikuttaa lastenkodin arkeen. Tutut ja pitkäaikaiset aikuiset nähtiin merkittävänä osana osallisuuden toteutumisessa ja aidossa kohtaamisessa. Noin puolet nuorista mainitsi kaipaavansa enemmän vaikutusmahdollisuuksia, mutta kukaan ei osannut mainita tarkemmin, missä asioissa.
Tutkittua tietoa tarvitaan kehittämistyössä ja asiakastyön arjessa. Jos sosiaalityön käytäntöjä tutkivat tai asiakastyötä tekevät eivät lainkaan pysähdy asiakkaiden kokemusten äärelle, voidaan kysyä saammeko riittävästi tietoa työmme vaikutuksista
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhdeksää 10–18 -vuotiasta pienryhmäkotiin sijoitettua lasta. Saatu aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Saatujen tulosten pohjalta kehitettiin lastenkodin toimintamalleja ja nostettiin esiin lapsen ääni ja kokemukset osallisuuden toteutumisesta. Tutkimuksen viitekehyksenä oli laadullinen ja lapsilähtöinen työote.
Tutkimus osoitti, että nuorten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoprosessiin vähenevät täysi-ikäisyyttä lähestyessä. He eivät saa tarpeeksi myöskään tietoa omista asioistaan ikätasolleen sopivalla tavalla. Toisaalta nuoremmat lapset eivät kokeneet tarvetta osallistua nykyistä enempää, vaan he olivat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Haastellut nuoret kokivat, että heidät kohdattiin aidosti ja että heidän mielipiteistään ja ajatuksistaan oltiin aidosti kiinnostuneita. He kokivat myös voivansa vaikuttaa lastenkodin arkeen. Tutut ja pitkäaikaiset aikuiset nähtiin merkittävänä osana osallisuuden toteutumisessa ja aidossa kohtaamisessa. Noin puolet nuorista mainitsi kaipaavansa enemmän vaikutusmahdollisuuksia, mutta kukaan ei osannut mainita tarkemmin, missä asioissa.
Tutkittua tietoa tarvitaan kehittämistyössä ja asiakastyön arjessa. Jos sosiaalityön käytäntöjä tutkivat tai asiakastyötä tekevät eivät lainkaan pysähdy asiakkaiden kokemusten äärelle, voidaan kysyä saammeko riittävästi tietoa työmme vaikutuksista