"Kyllähän sitä voi pärjätä vanhanakin yksinhuoltajaäitinä" : kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajaäitien kokemuksia elämänhallintakyvystään
Pohjanpää, Laura (2012)
Pohjanpää, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611994
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajaäitien kokemuksia elämänhallintakyvystään. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa haastateltiin kolmea kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajaäitiä. Haastateltavat äidit olivat Kehitysvammatuki 57 ry:n jäseniä. Työelämäyhteistyökumppanina tässä opinnäytetyössä oli Kehitysvammatuki 57 ry, joka tarjoaa yksinhuoltajaäideille vertaisryhmätoimintaa ja keskusteluapua.
Opinnäytetyön aihe nousi Kehitysvammatuki 57 ry:n työntekijöiden tarpeesta saada lisää tietoa yksihuoltajaäitien elämästä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tekemällä teemahaastattelut. Teoreettisena taustana opinnäytetyössä oli elämänhallintakyky-käsite. Vahva elämänhallintakyky tässä opinnäyteyössä koostui tarkoituksenmukaisista sosiaalisista voimavaroista, aktiivisesta käyttäytymisestä sekä tyytyväisyydestä elämään. Yksinhuoltajaäitien kuvaamat haasteet olivat taustatietoina.
Yhtenä opinnäytetyön tuloksena oli vertaistuen sekä vertaisyhdistysten tärkeys kehitys-vammaisen lapsen yksinhuoltajaäideille. Sosiaalisia suhteita ja vertaistukea pidettiin tär-keimpinä jaksamista tukevina asioina.
Tutkimuksen yksinhuoltajaäidit olivat aktiivisia. He hankkivat tietoa lapsen vammaisuudesta ja sairauksista, tekivät yhteistyötä viranomaisten kanssa sekä toimivat lapsensa parhaaksi. Kehitysvammaisen lapsen myötä sosiaaliset suhteet koostuivat usein vertaissuhteista. Tutkimuksen yksinhuoltajaäidit näkivät kehitysvammaisuuden vaikuttaneen positiivisesti heidän elämänasenteeseensa. Huolimatta rankasta elämäntilanteestaan äideillä oli vahva tunne pärjäämisestään.
Lastenhoidon sitovuus ja yksinhuoltajaäitien oman ajan puuttuminen ovat asioita, joiden ratkaisemiseksi tulisi tarjota edullisia vaihtoehtoja. Jatkotutkimusaiheena voisi olla yksi-huoltajaäidit, jotka eivät ole Kehitysvammatuki 57 ry:n jäseniä. Uutena tutkimus näkökulmana voisi olla yksihuoltajaperheen ja kahden vanhemman perheen vertailu.
Opinnäytetyön aihe nousi Kehitysvammatuki 57 ry:n työntekijöiden tarpeesta saada lisää tietoa yksihuoltajaäitien elämästä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tekemällä teemahaastattelut. Teoreettisena taustana opinnäytetyössä oli elämänhallintakyky-käsite. Vahva elämänhallintakyky tässä opinnäyteyössä koostui tarkoituksenmukaisista sosiaalisista voimavaroista, aktiivisesta käyttäytymisestä sekä tyytyväisyydestä elämään. Yksinhuoltajaäitien kuvaamat haasteet olivat taustatietoina.
Yhtenä opinnäytetyön tuloksena oli vertaistuen sekä vertaisyhdistysten tärkeys kehitys-vammaisen lapsen yksinhuoltajaäideille. Sosiaalisia suhteita ja vertaistukea pidettiin tär-keimpinä jaksamista tukevina asioina.
Tutkimuksen yksinhuoltajaäidit olivat aktiivisia. He hankkivat tietoa lapsen vammaisuudesta ja sairauksista, tekivät yhteistyötä viranomaisten kanssa sekä toimivat lapsensa parhaaksi. Kehitysvammaisen lapsen myötä sosiaaliset suhteet koostuivat usein vertaissuhteista. Tutkimuksen yksinhuoltajaäidit näkivät kehitysvammaisuuden vaikuttaneen positiivisesti heidän elämänasenteeseensa. Huolimatta rankasta elämäntilanteestaan äideillä oli vahva tunne pärjäämisestään.
Lastenhoidon sitovuus ja yksinhuoltajaäitien oman ajan puuttuminen ovat asioita, joiden ratkaisemiseksi tulisi tarjota edullisia vaihtoehtoja. Jatkotutkimusaiheena voisi olla yksi-huoltajaäidit, jotka eivät ole Kehitysvammatuki 57 ry:n jäseniä. Uutena tutkimus näkökulmana voisi olla yksihuoltajaperheen ja kahden vanhemman perheen vertailu.