"Tästä ei kyllä opi mitään" : draama välineenä oppimisessa ja ihmisenä kasvamisessa
Ahola, Rafael (2012)
Ahola, Rafael
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061812845
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012061812845
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee draaman ja teatterin tekemisen kautta tapahtuvia oppimisprosesseja. Tutkimuksen pääpaino on draamaryhmissä, joiden teatterillinen tekeminen ei ole esityskeskeistä. Työssä esitellään millaisia asioita ihminen voi oppia itsestään osana draamaryhmää, miten ihmisen identiteetti, minäkuva ja maailmankuva rakentuvat ja muuttuvat, millaisia työkaluja draama tarjoaa oppimiseen pysyvänä käyttäytymisen muutoksena.
Työ käsittelee draaman tekemisen vaikutuksia konstruktivistisen ja sosiokulturaalisen oppimiskäsityksen näkökulmista.
Lähtökohtana työssä on käsitys siitä, että draamatyöskentely vie tekijän sellaisten aiheiden äärelle, jotka mahdollistavat tekijän oppimisen itsestään. Ryhmä tarjoaa ympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu ja voimistuu johtuen ryhmädynaamisista ilmiöistä ja muiden ihmisten kautta tapahtuvan minän peilaantumisesta.
Draamatyöskentelyn oppimispotentiaalin arvioimisen lähtökohtana ovat draamakasvatus ja draamaterapia, jotka molemmat antavat erilaisen kulman ja merkittävän teoreettisen pohjan oppimisen ymmärtämiseen.
Opinnäytetyössä peilataan tekijän omia kokemuksia opiskeluajalta eri draamaryhmien ohjaajana. Hän esittelee neljä eri draamaryhmää, joissa on ollut jotain merkittävää oppimisen kannalta. Näiden ryhmien kautta hahmotetaan teoreettisia näkökulmia oppimiseen, ja selvitetään miksi oppiminen draaman kautta on oleellista ja välttämätöntä draaman- ja teatterintekemisen kannalta.
Työ käsittelee draaman tekemisen vaikutuksia konstruktivistisen ja sosiokulturaalisen oppimiskäsityksen näkökulmista.
Lähtökohtana työssä on käsitys siitä, että draamatyöskentely vie tekijän sellaisten aiheiden äärelle, jotka mahdollistavat tekijän oppimisen itsestään. Ryhmä tarjoaa ympäristön, jossa oppiminen mahdollistuu ja voimistuu johtuen ryhmädynaamisista ilmiöistä ja muiden ihmisten kautta tapahtuvan minän peilaantumisesta.
Draamatyöskentelyn oppimispotentiaalin arvioimisen lähtökohtana ovat draamakasvatus ja draamaterapia, jotka molemmat antavat erilaisen kulman ja merkittävän teoreettisen pohjan oppimisen ymmärtämiseen.
Opinnäytetyössä peilataan tekijän omia kokemuksia opiskeluajalta eri draamaryhmien ohjaajana. Hän esittelee neljä eri draamaryhmää, joissa on ollut jotain merkittävää oppimisen kannalta. Näiden ryhmien kautta hahmotetaan teoreettisia näkökulmia oppimiseen, ja selvitetään miksi oppiminen draaman kautta on oleellista ja välttämätöntä draaman- ja teatterintekemisen kannalta.