FYSIOTERAPIAMENETELMIEN KÄYTTÖ KYYNÄRNIVELEN LATERAALISEN EPIKONDYLALGIAN HOIDOSSA - TAPAUSTUTKIMUS
Hakkarainen, Miikka (2012)
Hakkarainen, Miikka
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092713943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092713943
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tapaustutkimuksen avulla selvitetty fysioterapeuttisten hoitomenetelmien käyttökelpoisuutta lateraalisen epikondylalgian hoidossa. Harjoitteluterapialla pyritään muun muassa säilyttämään ihmisen toimintakykyä ja suorituskykyä, sekä lisäämään lihasvoimaa ja koordinaatiokykyä. Nykypäivänä toiminnalliset harjoitteet ovat lisääntyneet ja niitä on käytetty myös tässä työssä helpottamaan lateraalisen epikondylalgian kipuoiretta ja parantamaan suorituskykyä.
Lateraalisella epikondylalgialla eli tenniskyynärpäällä tarkoitetaan kyynärvarren ojentajalihasten kiinnittymiskohtaan olkaluun ulompaan sivunastaan tulevaa kiputilaa. Se syntyy sormien ja ranteen ojentajalihasten ylirasittuessa tai trauman seurauksena. Riskitekijöinä lateraalisen epikondylalgian synnylle ovat muun muassa ranteen ja käden suuren voiman käyttö (puristus), työliikkeiden runsas toistuvuus, staattinen ja ranteen epäergonominen työasento. Sitä esiintyy nykyisin yhä useammin toimistotyötä tekevien, sekä riskitekijöille altistuvien ihmisen keskuudessa.
Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena keski-ikäisellä henkilöllä, jonka työssä riskitekijöitä esiintyy. Henkilöllä on todettu lateraalinen epikondylalgia. Terapia sisälsi alku- ja loppututkimuksen sekä kymmenen viikon välein tapahtuvaa terapiakertaa. kipeän puolen liikkuvuuden ja molemmin puoleisen puristusvoiman mittauksen. VAS-kipujanalla mitattiin työ- ja lepokiputuntemusta, jonka avulla arvioitiin henkilön subjektiivisen kivun muuttumista alku- ja loppututkimuksen välillä. Lisäksi subjektiivisen kivun muuttumista tutkittiin kipututkimuslomakkeen avulla.
Terapiakerrat sisälsivät kipualueen hoitoa ultraäänellä, poikittaishieronnalla, lihasmobilisaatiolla, hermokudosmobilisaatiolla ja lopuksi jääpalahieronnalla. Tutkittavalle neuvottiin kivuttoman liikeradan käyttöä ja lisäksi annettiin harjoitteluohjeita kotona tehtäväksi. Tulosten perusteella tutkittavan henkilön kiputuntemukset hävisivät melkein kokonaan, niin testatessa kuin subjektiivista kipua kuvaavassa arvioinnissakin. Lisäksi puristusvoima lisääntyi. Myös henkilön motivaatio tekemiseen, niin työssä kuin vapaa-ajallakin lisääntyi.
Lateraalisella epikondylalgialla eli tenniskyynärpäällä tarkoitetaan kyynärvarren ojentajalihasten kiinnittymiskohtaan olkaluun ulompaan sivunastaan tulevaa kiputilaa. Se syntyy sormien ja ranteen ojentajalihasten ylirasittuessa tai trauman seurauksena. Riskitekijöinä lateraalisen epikondylalgian synnylle ovat muun muassa ranteen ja käden suuren voiman käyttö (puristus), työliikkeiden runsas toistuvuus, staattinen ja ranteen epäergonominen työasento. Sitä esiintyy nykyisin yhä useammin toimistotyötä tekevien, sekä riskitekijöille altistuvien ihmisen keskuudessa.
Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena keski-ikäisellä henkilöllä, jonka työssä riskitekijöitä esiintyy. Henkilöllä on todettu lateraalinen epikondylalgia. Terapia sisälsi alku- ja loppututkimuksen sekä kymmenen viikon välein tapahtuvaa terapiakertaa. kipeän puolen liikkuvuuden ja molemmin puoleisen puristusvoiman mittauksen. VAS-kipujanalla mitattiin työ- ja lepokiputuntemusta, jonka avulla arvioitiin henkilön subjektiivisen kivun muuttumista alku- ja loppututkimuksen välillä. Lisäksi subjektiivisen kivun muuttumista tutkittiin kipututkimuslomakkeen avulla.
Terapiakerrat sisälsivät kipualueen hoitoa ultraäänellä, poikittaishieronnalla, lihasmobilisaatiolla, hermokudosmobilisaatiolla ja lopuksi jääpalahieronnalla. Tutkittavalle neuvottiin kivuttoman liikeradan käyttöä ja lisäksi annettiin harjoitteluohjeita kotona tehtäväksi. Tulosten perusteella tutkittavan henkilön kiputuntemukset hävisivät melkein kokonaan, niin testatessa kuin subjektiivista kipua kuvaavassa arvioinnissakin. Lisäksi puristusvoima lisääntyi. Myös henkilön motivaatio tekemiseen, niin työssä kuin vapaa-ajallakin lisääntyi.