Sotalapsista seniorikansalaisiksi : -elämäntarinat sosiaali- ja terveyspalveluissa
Järvenpää, Jari (2012)
Järvenpää, Jari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092613881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092613881
Tiivistelmä
Suomen käymät sodat merkitsivät käännekohtia ihmisten elämässä. Sodan seurauksena yli 70 000 lasta lähetettiin sotalapsiksi muihin Pohjoismaihin. Opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden tarkoituksena on kuvailla nyt jo ikääntyvien sotalasten kokemusten pohjalta, mitä merkityksiä ja vaikutuksia sotalapsena ololla on ollut heidän elämänkulkuunsa. Kehittämisosuuden tarkoituksena on jäsentää poikkeuksellisen elämänkulun merkitysvaikutuksiin kulminoituvia kehittämishaasteita ikääntyvien sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tarkastelun kohteena ovat kahdeksan vantaalaisen sotalapsen haastatteludokumentit valmiista arkistoaineistosta, jotka on kerätty 1990-luvulla Vantaan Pohjola-Norden ry:n toimesta. Kyseisiä elämäntarinoita tarkastellessa hyödynnetään elämäntavan käsitettä, tarinallisuutta ja elämäkerrallisuutta sekä sisällön analyysiä.
Analyysin pohjalta syntynyt elämän perustan muutokset – käsite ulottuvuuksineen (elintason ja vuorovaikutussuhteiden muutokset) valottaa sitä kokonaisuutta, joihin sotalapset ovat joutuneet sopeutumaan. Elinolosuhteiden muutos merkitsi eroa tutuista olosuhteista, ympäristöstä ja kielestä sekä sopeutumista varsin toisenlaisiin olosuhteisiin, ympäristöön ja kieleen. Vuorovaikutussuhteiden muutos merkitsi eroa omista vanhemmista ja sisaruksista sekä sopeutumista uuteen perheeseen. Suomeen paluu merkitsi jälleen elinolosuhteiden kokonaisuuden muutosta, useimmiten vaatimattomampia oloja sekä kieli- ja oppimisvaikeuksia. Vuorovaikutussuhteiden muutos ilmeni ikävinä erokokemuksina siitä perheestä ja lähiyhteisöstä johon sotalapsi oli jo ehtinyt vahvasti kiinnittyä. Sopeutuminen omaan vieraalta tuntuvaan perheeseen ei useinkaan osoittautunut helpoksi ja suhteet vanhempiin sekä sisaruksiin saattoivat jäädä pysyvästi etäisiksi. Hyvät muistot, sosiaalisten ja kulttuuristen taitojen sekä kielen oppiminen ja jopa läpi elämän jatkuneet hyvät suhteet vastaanottaneen perheen kanssa auttoivat eteenpäin. Yksilölliset, ainutkertaiset kokemukset ja niille annetut merkitykset ja tapahtumista seuranneiden vaikutusten kokonaisuus vaikutti siihen, oliko sotalapsena olo elämänkulun kokonaisuudessa voimavaroja vähentävä tai niitä lisäävä.
Nykyinen väestökehitys ja ikääntyvien erilaisuus luo merkittäviä haasteita erityisesti palvelujen sisällölliselle kehittämiselle. Opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden tulosten ja kirjalli-suuskatsausten pohjalta sotalasten ja muiden erityisryhmien elämäntarinoihin perehtyminen luo ymmärrystä niiden yksilöllisistä merkitysvaikutuksista elämään. Samalla elämänkulussa voimavaroja kuluttaneet ja kartuttaneet tekijät tulevat näkyviksi, hyödyntäen tarpeen mukaisen hoidon ja palvelun suunnittelua. Ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden perusta rakentuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten elämisen ja olemisen ulottuvuuksien kokonaisvaltaiselle huomioinnille. Elämäntarinat ja muistelu eri muodoissaan voivat toimia sekä yksilöllisenä että sosiokulttuurisena voimavarana.
Analyysin pohjalta syntynyt elämän perustan muutokset – käsite ulottuvuuksineen (elintason ja vuorovaikutussuhteiden muutokset) valottaa sitä kokonaisuutta, joihin sotalapset ovat joutuneet sopeutumaan. Elinolosuhteiden muutos merkitsi eroa tutuista olosuhteista, ympäristöstä ja kielestä sekä sopeutumista varsin toisenlaisiin olosuhteisiin, ympäristöön ja kieleen. Vuorovaikutussuhteiden muutos merkitsi eroa omista vanhemmista ja sisaruksista sekä sopeutumista uuteen perheeseen. Suomeen paluu merkitsi jälleen elinolosuhteiden kokonaisuuden muutosta, useimmiten vaatimattomampia oloja sekä kieli- ja oppimisvaikeuksia. Vuorovaikutussuhteiden muutos ilmeni ikävinä erokokemuksina siitä perheestä ja lähiyhteisöstä johon sotalapsi oli jo ehtinyt vahvasti kiinnittyä. Sopeutuminen omaan vieraalta tuntuvaan perheeseen ei useinkaan osoittautunut helpoksi ja suhteet vanhempiin sekä sisaruksiin saattoivat jäädä pysyvästi etäisiksi. Hyvät muistot, sosiaalisten ja kulttuuristen taitojen sekä kielen oppiminen ja jopa läpi elämän jatkuneet hyvät suhteet vastaanottaneen perheen kanssa auttoivat eteenpäin. Yksilölliset, ainutkertaiset kokemukset ja niille annetut merkitykset ja tapahtumista seuranneiden vaikutusten kokonaisuus vaikutti siihen, oliko sotalapsena olo elämänkulun kokonaisuudessa voimavaroja vähentävä tai niitä lisäävä.
Nykyinen väestökehitys ja ikääntyvien erilaisuus luo merkittäviä haasteita erityisesti palvelujen sisällölliselle kehittämiselle. Opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden tulosten ja kirjalli-suuskatsausten pohjalta sotalasten ja muiden erityisryhmien elämäntarinoihin perehtyminen luo ymmärrystä niiden yksilöllisistä merkitysvaikutuksista elämään. Samalla elämänkulussa voimavaroja kuluttaneet ja kartuttaneet tekijät tulevat näkyviksi, hyödyntäen tarpeen mukaisen hoidon ja palvelun suunnittelua. Ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden perusta rakentuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten elämisen ja olemisen ulottuvuuksien kokonaisvaltaiselle huomioinnille. Elämäntarinat ja muistelu eri muodoissaan voivat toimia sekä yksilöllisenä että sosiokulttuurisena voimavarana.