Opiskelijoiden kokemuksia ultraäänihoitajakoulutuksesta 2011-2012
Nieminen, Annu (2012)
Nieminen, Annu
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415259
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111415259
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus on kerätä palautetta opiskelijoilta, jotka osallistuivat Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämään ultraäänihoitajakoulutukseen vuosina 2011-2012. Kerätyn palautteen perusteella koulutusta on mahdollista kehittää. Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisen lähestymistavan mukaan. Analyysimenetelmänä käytin induktiivista sisällönanalyysiä.
Suomessa väestön ikääntyminen ja hoitoalan rajalliset resurssit puhuttavat sekä alalla että mediassa. Etenkin lääkäripulaan haetaan monessa kaupungissa ja kunnassa ratkaisuja muun muassa ulkoistamalla palveluita. Lääkäripulaan apua tuovat tehtäväsiirrot, jotka vaativat hoitajien lisäkoulutusta.
Röntgenhoitajille, sairaanhoitajille ja kätilöille täydennyskoulutuksena annettava ultraäänihoitajakoulutus mahdollistaa sen, että kyseisen koulutuksen saaneet hoitajat voivat itsenäisesti tehdä tiettyjä ultraäänitutkimuksia. Näin lääkäreiden työmäärää saadaan kevennettyä. Vastuu tutkimuksista ja ultraäänihoitajan työskentelystä säilyy edelleen lääkäreillä.
Metropolia Ammattikorkeakoulu on järjestänyt ultraäänihoitajakoulutuksia vuodesta 2003 lähtien ja kurssista on kerätty palautetta, jotta opiskelijoiden mielipiteet koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta saadaan selville. Tässä tutkimuksessa palautteita kerättiin teemahaastatteluilla. Tarkoituksena oli kuulla opiskelijoiden kokemuksia avoimesti ja omin sanoin kerrottuna. Mielipiteiden ja kommenttien perusteella tutkimuksessa tuodaan esille ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi.
Kehitysehdotukset on kerätty haastattelemalla koulutukseen osallistuneita henkilöitä. Työssä kerrotaan ensin yleisesti Ultraäänihoitajakoulutuksesta ja tutkimukseen liittyvistä käytännöistä. Lopuksi esitän opiskelijoilta kerätyn palautteen. Opintopalautteen perusteella kurssia on mahdollista kehittää käytännössä enemmän opiskelijoita palvelevaksi.
Opiskelijoiden antamat vastaukset osoittivat, että toiveita koulutukseen ja sen kehittämiseen on sekä oppilaitoksen että työpaikkojen osalta. Eniten kritiikkiä tuli teoriaopintojen ja käytännön harjoittelun ajoittamisesta ja suhteesta toisiinsa. Aina työpaikan resurssit eivät olleet riittävät tarvittavaan harjoitteluun. Vastuut ja tiedonkulku koulun ja työpaikan välillä tulisi selvittää ja sopia jo aikaisessa vaiheessa, jotta tieto opiskelijan valmiuksista ja harjoittelun vaatimuksista olisi kaikilla osapuolilla tiedossa.
Suomessa väestön ikääntyminen ja hoitoalan rajalliset resurssit puhuttavat sekä alalla että mediassa. Etenkin lääkäripulaan haetaan monessa kaupungissa ja kunnassa ratkaisuja muun muassa ulkoistamalla palveluita. Lääkäripulaan apua tuovat tehtäväsiirrot, jotka vaativat hoitajien lisäkoulutusta.
Röntgenhoitajille, sairaanhoitajille ja kätilöille täydennyskoulutuksena annettava ultraäänihoitajakoulutus mahdollistaa sen, että kyseisen koulutuksen saaneet hoitajat voivat itsenäisesti tehdä tiettyjä ultraäänitutkimuksia. Näin lääkäreiden työmäärää saadaan kevennettyä. Vastuu tutkimuksista ja ultraäänihoitajan työskentelystä säilyy edelleen lääkäreillä.
Metropolia Ammattikorkeakoulu on järjestänyt ultraäänihoitajakoulutuksia vuodesta 2003 lähtien ja kurssista on kerätty palautetta, jotta opiskelijoiden mielipiteet koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta saadaan selville. Tässä tutkimuksessa palautteita kerättiin teemahaastatteluilla. Tarkoituksena oli kuulla opiskelijoiden kokemuksia avoimesti ja omin sanoin kerrottuna. Mielipiteiden ja kommenttien perusteella tutkimuksessa tuodaan esille ehdotuksia koulutuksen kehittämiseksi.
Kehitysehdotukset on kerätty haastattelemalla koulutukseen osallistuneita henkilöitä. Työssä kerrotaan ensin yleisesti Ultraäänihoitajakoulutuksesta ja tutkimukseen liittyvistä käytännöistä. Lopuksi esitän opiskelijoilta kerätyn palautteen. Opintopalautteen perusteella kurssia on mahdollista kehittää käytännössä enemmän opiskelijoita palvelevaksi.
Opiskelijoiden antamat vastaukset osoittivat, että toiveita koulutukseen ja sen kehittämiseen on sekä oppilaitoksen että työpaikkojen osalta. Eniten kritiikkiä tuli teoriaopintojen ja käytännön harjoittelun ajoittamisesta ja suhteesta toisiinsa. Aina työpaikan resurssit eivät olleet riittävät tarvittavaan harjoitteluun. Vastuut ja tiedonkulku koulun ja työpaikan välillä tulisi selvittää ja sopia jo aikaisessa vaiheessa, jotta tieto opiskelijan valmiuksista ja harjoittelun vaatimuksista olisi kaikilla osapuolilla tiedossa.