Kauppakeskuksessa työskentelevän järjestyksenvalvojan työn fyysinen kuormittavuus
Poltinora, Anni; Röynä, Taija (2012)
Poltinora, Anni
Röynä, Taija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112316129
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kauppakeskuksen turvallisuuspuolen työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta iltavuorossa ja tuottaa tietoa työntekijöiden toiminta- ja työkyvystä. Yksityinen turva-ala on kasvanut ja monipuolistunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja ala kehittyy myös tulevaisuudessa. Kasvun myötä yksityisestä turva-alasta on tullut yhä näkyvämpi ja merkittävämpi osa yhteiskuntaa.
Tutkimuksessa analysoitiin ja verrattiin SenseWear® Armbandilla suoritettujen työn kuormittavuusmittausten tietoja sekä työntekijöiden täyttämää aktiivisuuspäiväkirjaa työvaiheista ja rasitustuntemuksista suhteuttaen niitä maksimaalisen hapenottokyvyn arvioiden tuloksiin sekä kuntotesteihin. Tutkimukseen osallistui kahdeksan järjestyksenvalvojaa.
Mittaukset toteutettiin kahdessa eri osiossa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin tutkittavien fyysistä suorituskykyä WHO:n submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja Non-Exercise-kyselyllä. Tämän lisäksi fyysistä kuntoa tutkittiin kuntotestien avulla. Polkupyörätestin avulla selvitettiin järjestyksenvalvojien maksimaalista fyysistä suorituskykyä, joka mahdollisti tutkittavien fyysisen kuormittuvuuden seuraamisen iltavuoron aikana sekä vapaa-ajalla. Toinen osio koostui fyysisen aktiivisuuden mittauksista SenseWear® Armband –mittarin avulla. Mittari oli jokaisella tutkittavalla yhden vuorokauden ajan. Fyysisen aktiivisuuden laatua tarkkailtiin myös aktiivisuuspäiväkirjan avulla johon työntekijät merkitsivät työvaiheita, vapaa-ajan aktiviteettejä ja omia rasittuneisuustuntemuksiaan RPE-asteikolla. Työn koettua fyysistä kuormittavuutta eri kehon osissa tutkittiin Työterveyslaitoksen rasittuneisuusmittarilla.
Tutkimukseen osallistuneiden järjestyksenvalvojien (n=8) keski-ikä oli 24 vuotta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä. Tulosten perusteella järjestyksenvalvojien työ ei ollut fyysisesti ylikuormittavaa mittausajankohtana. Tutkimushenkilöiden iltavuoron aikainen MET-keskiarvo oli 2,0 MET:iä (SD 1,1). Korkein iltavuoron aikainen MET-keskiarvo oli 2,3 MET:iä ja alhaisin oli 1,9 MET:iä. Tutkittavien kokema kuormittavuus iltavuoron aikana oli Borgin asteikolla keskimäärin 10,1, mikä osuu hyvin kevyen ja kevyen kuormittavuuden välille. VO2max-arvojen keskiarvo oli 31,7 ml/kg/min ja Non-Exercise-kyselyllä saatujen arvojen keskimääräinen tulos oli puolestaan 48,8 ml/kg/min. Kuormittumisprosenttien keskiarvo oli 20,8 %, joten työ ei yleisten raja-arvojen (30-40 %) mukaan ole ylikuormittavaa mittausajankohtana. Työ sisältää kuitenkin hetkellisiä kuormitushuippuja, jotka ylsivät jopa yli 80 %:iin maksimaalisesta suorituskyvystä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ainakin mittausajankohdan puitteissa tutkimukseen osallistuneiden järjestyksenvalvojien fyysinen toimintakyky on hyvällä tasolla työn keskimääräiseen kuormittavuuteen nähden. Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät kokivat mit-tausajankohdan työvuorot rauhallisiksi, joten voidaan pohtia olisivatko tulokset laajemmalla otannalla toisenlaisia, esimerkiksi kuormitushuippujen määrän kasvaessa. Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä laajemmin. Alan ollessa ajankohtainen, tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan lisää tutkimusta aiheesta.
Tutkimuksessa analysoitiin ja verrattiin SenseWear® Armbandilla suoritettujen työn kuormittavuusmittausten tietoja sekä työntekijöiden täyttämää aktiivisuuspäiväkirjaa työvaiheista ja rasitustuntemuksista suhteuttaen niitä maksimaalisen hapenottokyvyn arvioiden tuloksiin sekä kuntotesteihin. Tutkimukseen osallistui kahdeksan järjestyksenvalvojaa.
Mittaukset toteutettiin kahdessa eri osiossa. Ensimmäisessä vaiheessa arvioitiin tutkittavien fyysistä suorituskykyä WHO:n submaksimaalisella polkupyöräergometritestillä ja Non-Exercise-kyselyllä. Tämän lisäksi fyysistä kuntoa tutkittiin kuntotestien avulla. Polkupyörätestin avulla selvitettiin järjestyksenvalvojien maksimaalista fyysistä suorituskykyä, joka mahdollisti tutkittavien fyysisen kuormittuvuuden seuraamisen iltavuoron aikana sekä vapaa-ajalla. Toinen osio koostui fyysisen aktiivisuuden mittauksista SenseWear® Armband –mittarin avulla. Mittari oli jokaisella tutkittavalla yhden vuorokauden ajan. Fyysisen aktiivisuuden laatua tarkkailtiin myös aktiivisuuspäiväkirjan avulla johon työntekijät merkitsivät työvaiheita, vapaa-ajan aktiviteettejä ja omia rasittuneisuustuntemuksiaan RPE-asteikolla. Työn koettua fyysistä kuormittavuutta eri kehon osissa tutkittiin Työterveyslaitoksen rasittuneisuusmittarilla.
Tutkimukseen osallistuneiden järjestyksenvalvojien (n=8) keski-ikä oli 24 vuotta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat miehiä. Tulosten perusteella järjestyksenvalvojien työ ei ollut fyysisesti ylikuormittavaa mittausajankohtana. Tutkimushenkilöiden iltavuoron aikainen MET-keskiarvo oli 2,0 MET:iä (SD 1,1). Korkein iltavuoron aikainen MET-keskiarvo oli 2,3 MET:iä ja alhaisin oli 1,9 MET:iä. Tutkittavien kokema kuormittavuus iltavuoron aikana oli Borgin asteikolla keskimäärin 10,1, mikä osuu hyvin kevyen ja kevyen kuormittavuuden välille. VO2max-arvojen keskiarvo oli 31,7 ml/kg/min ja Non-Exercise-kyselyllä saatujen arvojen keskimääräinen tulos oli puolestaan 48,8 ml/kg/min. Kuormittumisprosenttien keskiarvo oli 20,8 %, joten työ ei yleisten raja-arvojen (30-40 %) mukaan ole ylikuormittavaa mittausajankohtana. Työ sisältää kuitenkin hetkellisiä kuormitushuippuja, jotka ylsivät jopa yli 80 %:iin maksimaalisesta suorituskyvystä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ainakin mittausajankohdan puitteissa tutkimukseen osallistuneiden järjestyksenvalvojien fyysinen toimintakyky on hyvällä tasolla työn keskimääräiseen kuormittavuuteen nähden. Tutkimuksessa ilmeni, että työntekijät kokivat mit-tausajankohdan työvuorot rauhallisiksi, joten voidaan pohtia olisivatko tulokset laajemmalla otannalla toisenlaisia, esimerkiksi kuormitushuippujen määrän kasvaessa. Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä laajemmin. Alan ollessa ajankohtainen, tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan lisää tutkimusta aiheesta.