Elokuvasta sarjakuvaksi : Life in a bubble -sarjakuvasovitus
Sileoni, Tiina (2012)
Sileoni, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716750
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716750
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsittellään elokuva- ja sarjakuvakerronnan välisiä eroavaisuuksia ja yhteneväisyyksiä sekä niissä käytettäviä teknisiä tehokeinoja. Elokuvan tehokeinoja käsitellään kuvan, äänimaailman ja jälkituotannon toteutusten kautta. Sarjakuvassa ilmaisuvälineet on jaettu kuvaan, tekstiin ja puhekupliin sekä ruutuihin.
Tutkimustyötä käytettiin La Belle Verte -nimisestä elokuvasta (1996, Ranska, ohjaaja Coline Serreau) tehdyn sarjakuvasovituksen pohjana. Sarjakuvasovituksessa käytettiin elokuvan alussa olevaa kymmenminuuttista prologia, johon sisältyy monia eri henkilöitä ja dialogia. Dialogia on tiivistetty alkuperäisestä ja sarjakuvan alkuun sekä loppuun on lisätty selventävä runo, mutta muuten juoni seuraa esikuvansa jalanjälkiä. Sarjakuvaa työstäessä on käytetty hyödyksi elokuvamaailmasta tuttuja näkö- ja kuvakulmien, kuvakokojen, kuvarajausten ja valaistuksen varioimista tehokeinoina.
Lopuksi saatiin selville, että sarjakuvan ja elokuvan tehokeinot ovat sovitettavissa toisiinsa muutamista eroavaisuuksista huolimatta. Kuvamaailman keinoja hyödynnetään molemmissa medioissa melkein samalla tavalla, kun taas äänimaailma muovautuu sarjakuvissa tekstistä kuvaksi. Elokuvassa katsojan näkymä rajoittuu saman tilan sisäiseksi kuvien virraksi, kun taas sarjakuvan näkymässä on otettava huomioon sekä yksittäinen ruutu, sivu että aukeama. Opinnäytetyön myötä on perehdytty tarkemmin elokuvien ja sarjakuvien tulkinnan taitoon, rikastuttu 19-sivun sarjakuvasovituksella sekä saatu laajempi tehokeinojen kokoelma tulevia sarjakuvaprojekteja varten.
Tutkimustyötä käytettiin La Belle Verte -nimisestä elokuvasta (1996, Ranska, ohjaaja Coline Serreau) tehdyn sarjakuvasovituksen pohjana. Sarjakuvasovituksessa käytettiin elokuvan alussa olevaa kymmenminuuttista prologia, johon sisältyy monia eri henkilöitä ja dialogia. Dialogia on tiivistetty alkuperäisestä ja sarjakuvan alkuun sekä loppuun on lisätty selventävä runo, mutta muuten juoni seuraa esikuvansa jalanjälkiä. Sarjakuvaa työstäessä on käytetty hyödyksi elokuvamaailmasta tuttuja näkö- ja kuvakulmien, kuvakokojen, kuvarajausten ja valaistuksen varioimista tehokeinoina.
Lopuksi saatiin selville, että sarjakuvan ja elokuvan tehokeinot ovat sovitettavissa toisiinsa muutamista eroavaisuuksista huolimatta. Kuvamaailman keinoja hyödynnetään molemmissa medioissa melkein samalla tavalla, kun taas äänimaailma muovautuu sarjakuvissa tekstistä kuvaksi. Elokuvassa katsojan näkymä rajoittuu saman tilan sisäiseksi kuvien virraksi, kun taas sarjakuvan näkymässä on otettava huomioon sekä yksittäinen ruutu, sivu että aukeama. Opinnäytetyön myötä on perehdytty tarkemmin elokuvien ja sarjakuvien tulkinnan taitoon, rikastuttu 19-sivun sarjakuvasovituksella sekä saatu laajempi tehokeinojen kokoelma tulevia sarjakuvaprojekteja varten.