Lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksia heidän saamastaan tuesta menetyksen jälkeen : "Ne, joiden piti olla lähimpänä, olivatkin kauimmaisina"
Ijäs, Terhi; Kallio, Kristiina (2012)
Ijäs, Terhi
Kallio, Kristiina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112817082
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kokemuksia saadusta tuesta vanhempien kohdatessa lapsensa menetyksen. Tutkimus pyrki selvittämään muun muassa vaikuttiko lapsen kuolema vanhempien pari- ja perhesuhteisiin sekä olivatko vastaajat havainneet muutoksia muussa lähipiirissä. Näiden lisäksi selvitettiin myös, minkä tahon vanhemmat kokivat tärkeimmäksi tukijaksi ja missä tukimuodossa olisi heidän mielestään kehitettävää.
Opinnäytetyössä käytettiin lähestymistapana laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeiden kautta ja vastauksia tuli vanhemmilta yhteensä yksitoista. Lomakkeen kaikki kysymykset olivat muotoiltu avoimiksi. Tutkimuksen analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa vanhemmista mainitsi tärkeimmiksi tukijoiksi oman puolison, ystävät ja vertaistuen. Parisuhteessa nähtiin tapahtuneen muutoksia, joskin tulokset vaihtelivat suuresti sen suhteen, nähtiinkö muutokset positiivisina vai negatiivisina. Lapsen menetys nähtiin sekä yhdistävänä että erottavana tekijänä. Lähiverkoston kohdalla tutkimus osoitti suuria muutoksia. Vastaajat mielsivät lähipiirin muuttuneen merkittävästi lapsen kuoleman jälkeen. Saman kokemuksen kohdanneet vanhemmat eli vertaiset koettiin tärkeiksi tukijoiksi. Vanhempia yllätti myös lähimpien ystävien kaikkoaminen suuren surun keskellä. Ammattiapu nousi myös tärkeäksi osaksi tutkimusta. Vanhemmat kokivat, että kyseisen avun olisi tultava lähemmäksi kriisin kohdannutta. Tutkimuksessa kaikista suurimmaksi yhdistäväksi tekijäksi vastaajien kesken nousi vertaistuen merkitys. Vertaistuella nähtiin lähes poikkeuksetta olleen voimauttava ja parantava vaikutus.
Opinnäytetyössä käytettiin lähestymistapana laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeiden kautta ja vastauksia tuli vanhemmilta yhteensä yksitoista. Lomakkeen kaikki kysymykset olivat muotoiltu avoimiksi. Tutkimuksen analysointimenetelmänä käytettiin teemoittelua.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että suurin osa vanhemmista mainitsi tärkeimmiksi tukijoiksi oman puolison, ystävät ja vertaistuen. Parisuhteessa nähtiin tapahtuneen muutoksia, joskin tulokset vaihtelivat suuresti sen suhteen, nähtiinkö muutokset positiivisina vai negatiivisina. Lapsen menetys nähtiin sekä yhdistävänä että erottavana tekijänä. Lähiverkoston kohdalla tutkimus osoitti suuria muutoksia. Vastaajat mielsivät lähipiirin muuttuneen merkittävästi lapsen kuoleman jälkeen. Saman kokemuksen kohdanneet vanhemmat eli vertaiset koettiin tärkeiksi tukijoiksi. Vanhempia yllätti myös lähimpien ystävien kaikkoaminen suuren surun keskellä. Ammattiapu nousi myös tärkeäksi osaksi tutkimusta. Vanhemmat kokivat, että kyseisen avun olisi tultava lähemmäksi kriisin kohdannutta. Tutkimuksessa kaikista suurimmaksi yhdistäväksi tekijäksi vastaajien kesken nousi vertaistuen merkitys. Vertaistuella nähtiin lähes poikkeuksetta olleen voimauttava ja parantava vaikutus.