“Puhumme, itkemme, nauramme“ – rintasyöpää sairastavien naisten kokemuksia vertaistuesta
Kavonius, Heini; Erkamo, Laura (2012)
Kavonius, Heini
Erkamo, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215991
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112215991
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää rintasyöpään sairastuneiden naisten odotuksia ja toiveita vertaistukea kohtaan. Lisäksi selvitettiin täyttyivätkö nämä odotukset, millaista vertaistuen sisältö oli ja mitä muuta tukea sairastuneet saivat. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen ja Rintasyöpäyhdistyksen kanssa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Etelä-Suomen Syöpäyhdistykselle ja Rintasyöpäyhdistykselle siitä, mitä sairastuneet toivovat ja odottavat vertaistukiryhmältä ja Internetfoorumista saamastaan vertaistuelta. Yhdistykset voivat hyödyntää saatua tietoa toimintaa kehittäessään.
Aineisto kerättiin sähköpostitse teemahaastatteluilla. Aineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta. Haastatellut olivat iältään 32–56-vuotiaita, ja heidän rintasyöpädiagnoosista oli kulunut enimmillään kaksi vuotta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tuloksista selvisi, että vertaistuki koetaan tärkeänä. Sairastuneet saivat vertaisilta tiedollista ja emotionaalista tukea. Vertaiset muodostivat keskenään myös tärkeitä ystävyyssuhteita. Toisaalta haasteeksi muodostui samankaltaisen vertaisen löytyminen. Esiin nousi, että perheeltä ja muilta läheisiltä saadaan erityisesti emotionaalista ja välineellistä tukea.
Opinnäytetyön tulokset ovat hyvin samansuuntaisia jo olemassa olevan tutkimustiedon kanssa. On tärkeää, että vertaistukea on saatavilla. Vertaistuen ympäristöjä tulee kehittää edelleen vastaamaan sairastuneiden tarpeita. Vaikka Internet antaakin uusia mahdollisuuksia vertaistuelle, tulee ryhmämuotoista vertaistukea olla tarjolla.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää, kun vertaistukitoimintaa kehitetään tai kun hoitotyön opetusta suunnitellaan. Opinnäytetyössä esiin tulleet sairastuneiden kokemukset voivat auttaa käytännön hoitotyön tekijöitä näkemään sairastuneen kokonaisvaltaisesti.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa Etelä-Suomen Syöpäyhdistykselle ja Rintasyöpäyhdistykselle siitä, mitä sairastuneet toivovat ja odottavat vertaistukiryhmältä ja Internetfoorumista saamastaan vertaistuelta. Yhdistykset voivat hyödyntää saatua tietoa toimintaa kehittäessään.
Aineisto kerättiin sähköpostitse teemahaastatteluilla. Aineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta. Haastatellut olivat iältään 32–56-vuotiaita, ja heidän rintasyöpädiagnoosista oli kulunut enimmillään kaksi vuotta. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tuloksista selvisi, että vertaistuki koetaan tärkeänä. Sairastuneet saivat vertaisilta tiedollista ja emotionaalista tukea. Vertaiset muodostivat keskenään myös tärkeitä ystävyyssuhteita. Toisaalta haasteeksi muodostui samankaltaisen vertaisen löytyminen. Esiin nousi, että perheeltä ja muilta läheisiltä saadaan erityisesti emotionaalista ja välineellistä tukea.
Opinnäytetyön tulokset ovat hyvin samansuuntaisia jo olemassa olevan tutkimustiedon kanssa. On tärkeää, että vertaistukea on saatavilla. Vertaistuen ympäristöjä tulee kehittää edelleen vastaamaan sairastuneiden tarpeita. Vaikka Internet antaakin uusia mahdollisuuksia vertaistuelle, tulee ryhmämuotoista vertaistukea olla tarjolla.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää, kun vertaistukitoimintaa kehitetään tai kun hoitotyön opetusta suunnitellaan. Opinnäytetyössä esiin tulleet sairastuneiden kokemukset voivat auttaa käytännön hoitotyön tekijöitä näkemään sairastuneen kokonaisvaltaisesti.