Kehitysvammaisten seksuaalisuuden kohtaaminen : Kehitysvammaisten palvelukeskuksen työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia
Taari, Marianne; Kontulainen, Mari; Ståhle, Jasmin (2012)
Taari, Marianne
Kontulainen, Mari
Ståhle, Jasmin
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616587
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616587
Tiivistelmä
Opinnäytetyössämme kartoitimme erään kehitysvammaisten palvelukeskuksen työntekijöiden lisäkoulutustarvetta ja heidän kokemuksiaan asiakkaiden seksuaalisuuden kohtaamisesta. Pääkysymyksenämme oli, miten työntekijät kokevat kehitysvammaisten asiakkaiden seksuaalisuuden kohtaamisen. Alakysymyksiä olivat, miten usein työntekijät kohtaavat seksuaalista käyttäytymistä, millaista seksuaalista käyttäytymistä työntekijät kohtaavat ja tarvitsevatko työntekijät lisäkoulutusta.
Aineiston keräsimme kyselylomakkeilla, jotka sisälsivät sekä avo- että monivalintakysymyksiä seksuaalisuudesta. Veimme palvelukeskukseen 110 kyselylomaketta, 11 eri osastolle. Kyselyitä palautui 54 kappaletta eli 49 %. Opinnäytetyössämme hyödynsimme sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Saamiamme tuloksia peilasimme kerättyyn teoriatietoon ja aikaisempiin tutkimuksiin sekä omiin kokemuksiimme ja näkemyksiimme.
Suurin osa työntekijöistä kertoi kohtaavansa seksuaalista käyttäytymistä päivittäin tai muutaman kerran viikossa. Työntekijät kokivat, että asiakkaiden seksuaalisuuden kohtaaminen kuului osana arjen toimintoihin. Asiakkaiden seksuaalinen käyttäytyminen ilmeni normaalia estottomampana toimintana. Lisäkoulutuksen koki tarpeelliseksi 40 % ja tarpeettomaksi 25 % vastaajista. 26 % vastanneista oli saanut palvelukeskuksessa koulutusta seksuaalisuudesta.
Opinnäytetyöstämme on hyötyä niille, jotka työskentelevät kehitysvammaisten henkilöiden kanssa sekä kehitysvammaisten henkilöiden läheisille ja aiheesta kiinnostuneille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Tulevaisuudessa mielestämme olisi tärkeää tutkia, miten jo sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusyksiköihin saataisiin lisätietoa kehitysvammaisten seksuaalisuuden kohtaamisesta käytännön tasolla ja mikäli joillakin koulutusyksiköillä on hyviä käytänteitä, näitä tulisi hyödyntää laajemminkin. Seksuaalineuvontapalveluiden saatavuus ja kattavuus olisi tärkeä jatkotutkimusaihe, jonka avulla kehitysvammaisten neuvonta- ja ohjauspalveluita voitaisiin edelleen kehittää.
Aineiston keräsimme kyselylomakkeilla, jotka sisälsivät sekä avo- että monivalintakysymyksiä seksuaalisuudesta. Veimme palvelukeskukseen 110 kyselylomaketta, 11 eri osastolle. Kyselyitä palautui 54 kappaletta eli 49 %. Opinnäytetyössämme hyödynsimme sekä laadullisen että määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Saamiamme tuloksia peilasimme kerättyyn teoriatietoon ja aikaisempiin tutkimuksiin sekä omiin kokemuksiimme ja näkemyksiimme.
Suurin osa työntekijöistä kertoi kohtaavansa seksuaalista käyttäytymistä päivittäin tai muutaman kerran viikossa. Työntekijät kokivat, että asiakkaiden seksuaalisuuden kohtaaminen kuului osana arjen toimintoihin. Asiakkaiden seksuaalinen käyttäytyminen ilmeni normaalia estottomampana toimintana. Lisäkoulutuksen koki tarpeelliseksi 40 % ja tarpeettomaksi 25 % vastaajista. 26 % vastanneista oli saanut palvelukeskuksessa koulutusta seksuaalisuudesta.
Opinnäytetyöstämme on hyötyä niille, jotka työskentelevät kehitysvammaisten henkilöiden kanssa sekä kehitysvammaisten henkilöiden läheisille ja aiheesta kiinnostuneille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Tulevaisuudessa mielestämme olisi tärkeää tutkia, miten jo sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusyksiköihin saataisiin lisätietoa kehitysvammaisten seksuaalisuuden kohtaamisesta käytännön tasolla ja mikäli joillakin koulutusyksiköillä on hyviä käytänteitä, näitä tulisi hyödyntää laajemminkin. Seksuaalineuvontapalveluiden saatavuus ja kattavuus olisi tärkeä jatkotutkimusaihe, jonka avulla kehitysvammaisten neuvonta- ja ohjauspalveluita voitaisiin edelleen kehittää.