Tukiviittomien ja kuvien käyttö erityistä tukea tarvitsevien lasten liikunnanohjauksessa
Poukka, Tytti; Lehtivuori, Emilia (2012)
Poukka, Tytti
Lehtivuori, Emilia
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616647
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112616647
Tiivistelmä
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on kehittää erityistä tukea tarvitsevien lasten Sporttiskerhoa käyttämällä toiminnan ja sanallisen ohjaamisen tukena struktuuria ja puhetta tukevia kommunikointikeinoja. Tässä työssä struktuurilla tarkoitetaan ajan, paikan ja tilan jäsentelyä muun muassa värien ja musiikin avulla sekä puhetta tukevilla kommunikointikeinoilla tukiviittomia ja kuvia. Työn tarkoituksena on luoda pohja tuleville Sporttiskerhon ohjaajille tukiviittomien ja kuvien käytöstä liikuntaryhmässä ja antaa vinkkejä yleisesti oman oppimistulostemme kautta erityislasten liikunnanohjaamiseen. Lisäksi tavoitteenamme on kehittää omia ohjaustaitojemme ja kasvaa ammatillisesti sosiaaliohjaajana.
Opinnäytetyön aikana liikuntatoteutuksia oli yhteensä neljätoista kertaa ja niihin osallistui neljä 3-6-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Jokaisen lapsen ymmärretyksi tuleminen ja huomioon ottaminen oli ohjauksemme lähtökohtana. Työn tutkimusosassa tarkastellaan miten kuvien ja tukiviittomien käyttö vaikutti lasten toimintaan ja ohjeiden ymmärtämiseen kerhokerran aikana sekä miten niiden käyttö vaikutti lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kerhokerroilla käytetyt kuvat löytyvät opinnäytetyön lopusta (Liite 1). Tutkimusmenetelmänä työssä toimivat omat havainnot ja niiden pohjalta kirjattu päiväkirja muun muassa kerhokertojen etenemisestä, lasten tarpeista ja struktuurin määrästä. Teetimme tutkimuksen aikana myös kyselyn vanhemmille, jossa he saivat kertoa omista havainnoistaan ja toiveistaan Sporttiskerhon strukturointia ja puhetta tukevia kommunikointikeinoja kohtaan.
Tutkimuksen tuloksesta käy ilmi kuinka tukiviittomat ja kuvat helpottavat ohjaamista ja lasten toimintaa. Kuvia ja tukiviittomia käytettäessä säännöllisesti ja strukturoidusti, lapset oppivat tunnistamaan tuntirakenteen ja sen etenemisen. Toisto tuottaa lapsille turvaa, jolloin keskittyminen uuteen toimintaan sujuu paremmin. Yksinkertaiset kuvat ja tarkentavat tukiviittomat toimivat yhdessä ja kertovat lapsille helposti toiminnan tarkoituksen. Vaikka sanallinen ohjaaminen ryhmässä pyrittiin pitämään mahdollisimman pienenä, ryhmässä puhumisen ja vuorovaikutuksen määrä kasvoi. Edistimme ammattitaitomme tuntirakenteen suunnittelussa (Liite 5), struktuurin käytössä sekä erityislasten ohjaamisessa. Saimme Sporttiskerhon ohjaamisesta paljon irti tulevaan työelämään.
Opinnäytetyön aikana liikuntatoteutuksia oli yhteensä neljätoista kertaa ja niihin osallistui neljä 3-6-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Jokaisen lapsen ymmärretyksi tuleminen ja huomioon ottaminen oli ohjauksemme lähtökohtana. Työn tutkimusosassa tarkastellaan miten kuvien ja tukiviittomien käyttö vaikutti lasten toimintaan ja ohjeiden ymmärtämiseen kerhokerran aikana sekä miten niiden käyttö vaikutti lasten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Kerhokerroilla käytetyt kuvat löytyvät opinnäytetyön lopusta (Liite 1). Tutkimusmenetelmänä työssä toimivat omat havainnot ja niiden pohjalta kirjattu päiväkirja muun muassa kerhokertojen etenemisestä, lasten tarpeista ja struktuurin määrästä. Teetimme tutkimuksen aikana myös kyselyn vanhemmille, jossa he saivat kertoa omista havainnoistaan ja toiveistaan Sporttiskerhon strukturointia ja puhetta tukevia kommunikointikeinoja kohtaan.
Tutkimuksen tuloksesta käy ilmi kuinka tukiviittomat ja kuvat helpottavat ohjaamista ja lasten toimintaa. Kuvia ja tukiviittomia käytettäessä säännöllisesti ja strukturoidusti, lapset oppivat tunnistamaan tuntirakenteen ja sen etenemisen. Toisto tuottaa lapsille turvaa, jolloin keskittyminen uuteen toimintaan sujuu paremmin. Yksinkertaiset kuvat ja tarkentavat tukiviittomat toimivat yhdessä ja kertovat lapsille helposti toiminnan tarkoituksen. Vaikka sanallinen ohjaaminen ryhmässä pyrittiin pitämään mahdollisimman pienenä, ryhmässä puhumisen ja vuorovaikutuksen määrä kasvoi. Edistimme ammattitaitomme tuntirakenteen suunnittelussa (Liite 5), struktuurin käytössä sekä erityislasten ohjaamisessa. Saimme Sporttiskerhon ohjaamisesta paljon irti tulevaan työelämään.