Lasten oikeuksien kehittyminen : Näkökulmana lastensuojelu
Rauhanummi, Ulla (2012)
Rauhanummi, Ulla
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017489
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017489
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on lasten oikeuksien kehittyminen lastensuojelulain näkökulmasta. Lastensuojelulaissa lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta henkilöä. Lähtökohtaisesti lapsille kuuluvat nykyään kaikki samat perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillekin. Poikkeuksellisesti lapsilla ei ole poliittisia oikeuksia eikä täysin samoja kansalaisoikeuksia kuin aikuisilla. Sen sijaan heillä on joitakin erityisoikeuksia, kuten oikeus erityiseen suojeluun ja hoivaan. Työssä on selvitetty, miten perus- ja ihmisoikeuksien kehitys näkyy lastensuojelulain kokonaisuudistuksissa ja mikä anti keskeisimmillä kansainvälisillä sopimuksilla ja julistuksilla on ollut suomalaiselle lastensuojelulainsäädännölle. Korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauksia tarkastelemalla on haettu vastausta siihen, millaisissa tilanteissa lapsen edun määritteleminen ja huomioiminen voi olla haasteellista. Lapsen etu tulisi huomioida kaikessa viranomaistoiminnassa, kuten esimerkiksi lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelutoimia toteutettaessa. Opinnäytetyön aiheen valinta tapahtui ajankohtaisia artikkeleita lukemalla, vaikka työn näkökulmaksi valikoituikin lasten oikeuksien ajallisen kehityskulun seuraaminen.
Opinnäytetyö on lainopillinen. Sitä tehdessä on perehdytty lastensuojelulakiin ja siinä tapahtuneisiin kolmeen kokonaisuudistukseen, aina vuodesta 1936 vuoteen 2007. Tämän ajanjakson viitoittamana työssä on tarkasteltu perusoikeussäännöstöä ja siinä tapahtuneita muutoksia sekä keskeisimpiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja -julistuksia. Työssä mukana olevat sopimukset ja julistukset on laadittu Euroopan neuvostossa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja Euroopan unionissa. Lisäksi lähteinä on käytetty lain esitöitä, kirjallisuutta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauksia.
Vuoden 1936 lastensuojelulain aikaan lapsen oikeudellinen asema oli erittäin heikko, sillä käytännössä lasta ei tunnustettu oikeussubjektiksi eli hänellä ei ollut mitään itsenäisen toimimisen tai vaikuttamisen mahdollisuuksia. Vuoden 1983 lastensuojelulaki uudisti ajattelutavan ja tunnusti lapsen oikeudet. Lapsen etu asetettiin jo tuolloin lain johtavaksi periaatteeksi. Lain kehittämisen kannalta merkityksellisiä sopimuksia olivat paitsi KP- ja TSS-sopimus myös erityisesti Lasten oikeuksien yleissopimus. Vuoden 2007 lain osalta huomion voitaneen sanoa kiinnittyneen enemminkin lasten oikeuksien todellisen toteutumisen turvaamiseen käytännön työssä. Oikeustapauksista ilmeni, että lapsen edun kannalta haasteellisia tilanteita ovat perheen jälleenyhdistäminen ja yhteydenpidon rajoittamista koskevat asiat. Lisäksi haasteita voivat aiheuttaa tilanteet, joissa eri tahoilla on erisuuntaiset käsitykset siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten lapsen edun.
Opinnäytetyö on lainopillinen. Sitä tehdessä on perehdytty lastensuojelulakiin ja siinä tapahtuneisiin kolmeen kokonaisuudistukseen, aina vuodesta 1936 vuoteen 2007. Tämän ajanjakson viitoittamana työssä on tarkasteltu perusoikeussäännöstöä ja siinä tapahtuneita muutoksia sekä keskeisimpiä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja -julistuksia. Työssä mukana olevat sopimukset ja julistukset on laadittu Euroopan neuvostossa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja Euroopan unionissa. Lisäksi lähteinä on käytetty lain esitöitä, kirjallisuutta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauksia.
Vuoden 1936 lastensuojelulain aikaan lapsen oikeudellinen asema oli erittäin heikko, sillä käytännössä lasta ei tunnustettu oikeussubjektiksi eli hänellä ei ollut mitään itsenäisen toimimisen tai vaikuttamisen mahdollisuuksia. Vuoden 1983 lastensuojelulaki uudisti ajattelutavan ja tunnusti lapsen oikeudet. Lapsen etu asetettiin jo tuolloin lain johtavaksi periaatteeksi. Lain kehittämisen kannalta merkityksellisiä sopimuksia olivat paitsi KP- ja TSS-sopimus myös erityisesti Lasten oikeuksien yleissopimus. Vuoden 2007 lain osalta huomion voitaneen sanoa kiinnittyneen enemminkin lasten oikeuksien todellisen toteutumisen turvaamiseen käytännön työssä. Oikeustapauksista ilmeni, että lapsen edun kannalta haasteellisia tilanteita ovat perheen jälleenyhdistäminen ja yhteydenpidon rajoittamista koskevat asiat. Lisäksi haasteita voivat aiheuttaa tilanteet, joissa eri tahoilla on erisuuntaiset käsitykset siitä, mikä ratkaisu turvaa parhaiten lapsen edun.