An Educational Intervention for Nurses Administering Medications : Focus on Dysphagia Patients
Mantere, Anna; Oksanen, Aino-Maria (2012)
Mantere, Anna
Oksanen, Aino-Maria
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917401
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tutkimustehtävänä oli selvittää osastofarmaseutin pitämän koulutuksen ja siihen yhdistetyn ohjekaavion onnistuneisuutta lääkehoitoa toteuttavien sairaanhoitajien tiedon lisäämisessä dysfagiapotilaan turvallisessa lääkehoidossa. Dysfagia lisääntyy väestön vanhetessa, ja sairaanhoitajat kohtaavat työssään yhä enemmän potilaita, joilla on nielemisvaikeuksia. Tämä voi johtaa lääkevalmisteiden murskaamiseen, jotta nieleminen helpottuisi. Lääkevalmisteiden muuntamisella voi olla vakavia haittavaikutuksia. Sairaanhoitajat, jotka työskentelevät nielemisvaikeuksista kärsivien potilaiden parissa tarvitsevat työssään tietoja lääkemuodoista, käytännön lääkehoidosta sekä turvallisen lääkehoidon toteuttamisesta. Turvallinen lääkehoito on oleellinen osa potilasturvallisuutta.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä osastofarmaseutin kanssa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevalla neurologisella vuodeosastolla. Osastolla työskentelevät sairaanhoitajat vastasivat ennen osastofarmaseutin pitämää koulutusta kyselylomakkeeseen, jonka tämän opinnäytetyön kirjoittajat olivat laatineet perustuen kirjallisuuskatsaukseen ja jonka perusteella koulutuksen sisältö oli määritelty. ”Per os lääkitys ja nielemisvaikeudet” -koulutuksen jälkeen siihen osallistuneilla sairaanhoitajilla oli viikko aikaa vastata toiseen kyselylomakkeeseen. Ennen koulutusta täytettyjä kyselylomakkeita palautui 17 ja koulutuksen jälkeisiä lomakkeita seitsemän.
Saamiemme tulosten mukaan osaston sairaanhoitajien tietotaso oli korkea, sairaanhoitajat eivät pitäneet lääkehoitoa vaikeana ja suurin osa vastaajista piti lääkehoitoa mielenkiintoisena. Yllättäen lääkehoitoa vaikeana pitäneet sairaanhoitajat saivat parempia tuloksia kuin hoitajat, jotka eivät pitäneet sitä vaikeana. Tämä voi viitata siihen, että osalla sairaanhoitajista voi olla epärealistisia käsityksiä omista tiedoistaan ja taidoistaan. Taloudelliset syyt tai lääkkeen murskaamiskelpoisuuden selvittämiseen kuluva aika eivät kyselyidemme mukaan vaikuta lääkkeiden murskaamiseen. Kyselyihin osallistuneet sairaanhoitajat osasivat vastaustensa perusteella hoitaa murskaamisen hygieenisesti. Koulutusta ja siihen liittyvää ohjekaaviota pidettiin sekä käytännöllisenä että hyödyllisenä.
Tulostemme perusteella säännöllinen ja pakollinen lääkehoitoa koskeva lisäkoulutus on tarpeen turvallisen lääkehoidon takaamiseksi.
Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä osastofarmaseutin kanssa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella sijaitsevalla neurologisella vuodeosastolla. Osastolla työskentelevät sairaanhoitajat vastasivat ennen osastofarmaseutin pitämää koulutusta kyselylomakkeeseen, jonka tämän opinnäytetyön kirjoittajat olivat laatineet perustuen kirjallisuuskatsaukseen ja jonka perusteella koulutuksen sisältö oli määritelty. ”Per os lääkitys ja nielemisvaikeudet” -koulutuksen jälkeen siihen osallistuneilla sairaanhoitajilla oli viikko aikaa vastata toiseen kyselylomakkeeseen. Ennen koulutusta täytettyjä kyselylomakkeita palautui 17 ja koulutuksen jälkeisiä lomakkeita seitsemän.
Saamiemme tulosten mukaan osaston sairaanhoitajien tietotaso oli korkea, sairaanhoitajat eivät pitäneet lääkehoitoa vaikeana ja suurin osa vastaajista piti lääkehoitoa mielenkiintoisena. Yllättäen lääkehoitoa vaikeana pitäneet sairaanhoitajat saivat parempia tuloksia kuin hoitajat, jotka eivät pitäneet sitä vaikeana. Tämä voi viitata siihen, että osalla sairaanhoitajista voi olla epärealistisia käsityksiä omista tiedoistaan ja taidoistaan. Taloudelliset syyt tai lääkkeen murskaamiskelpoisuuden selvittämiseen kuluva aika eivät kyselyidemme mukaan vaikuta lääkkeiden murskaamiseen. Kyselyihin osallistuneet sairaanhoitajat osasivat vastaustensa perusteella hoitaa murskaamisen hygieenisesti. Koulutusta ja siihen liittyvää ohjekaaviota pidettiin sekä käytännöllisenä että hyödyllisenä.
Tulostemme perusteella säännöllinen ja pakollinen lääkehoitoa koskeva lisäkoulutus on tarpeen turvallisen lääkehoidon takaamiseksi.