Vaurioitumattomien lattiapintamateriaalien referenssitiedon kartuttaminen bulk-emissiotutkimuksilla
Härkönen, Katri (2012)
Härkönen, Katri
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012113017672
Tiivistelmä
Merkittävin yksittäinen, sisäilmaongelmiakin aiheuttava, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästölähde ovat rakennusmateriaalit. Näiden materiaalien emissioita voidaan tutkia joko paikan päällä rakennuksissa tai laboratorio-olosuhteissa. Rakennuksissa emissioita tutkitaan pintaemissiotutkimuksilla, laboratoriossa voidaan tehdä joko pinta- tai bulk-emissiotutkimuksia.
Opinnäytetyö tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana Työterveyslaitoksen kemian laboratorion tutkimusprojektina. Työn tarkoituksena oli tutkia vaurioitumattomien lattiapintamateriaalien emissioita bulk-tutkimuksina. Tavoitteena oli kartuttaa tietokantaa siitä, mitkä yhdisteet ovat näille materiaaleille normaalia emissiota. Tutkimuksen tavoitteena oli myös saada dokumentoitua tietoa siitä, mitä TVOC-arvoa voidaan pitää vaurioitumattoman lattiapintamateriaalin normaaliarvona. Työssä tutkittiin tasoitelaasteja, mattoliimoja sekä PVC- ja linoleum-mattoja. Materiaaleja testattiin sekä yksittäisinä näytteinä että yhdistelmänäytteinä. Emissiotuotenäytteet kerättiin mikrokammiomenetelmällä Tenax TA -adsorbenttiin. Näytteet analysoitiin termodesorptio-kaasukromatografia-massaspektrometria-laitteistolla.
Näytteistä saatiin onnistuneesti selvitettyä niiden emissioprofiilit. Liimanäytteistä emittoitui yllättävän suuria määriä 2-etyyliheksanolia. Kyseistä yhdistettä emittoitui myös PVC-näytteistä ja tämä johti 2-etyyliheksanolin korostumiseen yhdistelmänäytteissä. 2-etyyliheksanolia pidetään yhtenä vaurioituneen PVC-maton tunnisteyhdisteistä, joten sen löytyminen näin merkittävänä tekijänä vaurioitumattomasta materiaalista on tärkeää tietoa. Linoleum-näytteistä emittoitui odotusten mukaisesti aldehydejä sekä orgaanisia happoja. Tasoitelaastit olivat hyvin vähäpäästöisiä eikä niiden emissiosta pystytty määrittämään yksittäisiä yhdisteitä.
Saadut TVOC-tulokset olivat suurempia kuin oli odotettu, eivätkä ne olleet käyttökelpoisia TVOC:n normaalitason määrittämisessä. Tämä selittyy vanhennuksen pituudella, joka ei ollut soveltuva bulk-emissiotutkimuksiin. Lyhyen vanhennusjakson aikana näytteiden emissiotasot eivät ehtineet vakautumaan, joten saadut tulokset ovat korkeita primääriemissiotuloksia. Tutkimusta päätettiin jatkaa Työterveyslaitoksen toimesta, jolloin emissioiden vakaannuttua, mahdollisesti noin puolen vuoden vanhennuksen jälkeen, voidaan määrittää materiaalien ”normaali” TVOC-pitoisuus.
Opinnäytetyö tehtiin kevään ja kesän 2012 aikana Työterveyslaitoksen kemian laboratorion tutkimusprojektina. Työn tarkoituksena oli tutkia vaurioitumattomien lattiapintamateriaalien emissioita bulk-tutkimuksina. Tavoitteena oli kartuttaa tietokantaa siitä, mitkä yhdisteet ovat näille materiaaleille normaalia emissiota. Tutkimuksen tavoitteena oli myös saada dokumentoitua tietoa siitä, mitä TVOC-arvoa voidaan pitää vaurioitumattoman lattiapintamateriaalin normaaliarvona. Työssä tutkittiin tasoitelaasteja, mattoliimoja sekä PVC- ja linoleum-mattoja. Materiaaleja testattiin sekä yksittäisinä näytteinä että yhdistelmänäytteinä. Emissiotuotenäytteet kerättiin mikrokammiomenetelmällä Tenax TA -adsorbenttiin. Näytteet analysoitiin termodesorptio-kaasukromatografia-massaspektrometria-laitteistolla.
Näytteistä saatiin onnistuneesti selvitettyä niiden emissioprofiilit. Liimanäytteistä emittoitui yllättävän suuria määriä 2-etyyliheksanolia. Kyseistä yhdistettä emittoitui myös PVC-näytteistä ja tämä johti 2-etyyliheksanolin korostumiseen yhdistelmänäytteissä. 2-etyyliheksanolia pidetään yhtenä vaurioituneen PVC-maton tunnisteyhdisteistä, joten sen löytyminen näin merkittävänä tekijänä vaurioitumattomasta materiaalista on tärkeää tietoa. Linoleum-näytteistä emittoitui odotusten mukaisesti aldehydejä sekä orgaanisia happoja. Tasoitelaastit olivat hyvin vähäpäästöisiä eikä niiden emissiosta pystytty määrittämään yksittäisiä yhdisteitä.
Saadut TVOC-tulokset olivat suurempia kuin oli odotettu, eivätkä ne olleet käyttökelpoisia TVOC:n normaalitason määrittämisessä. Tämä selittyy vanhennuksen pituudella, joka ei ollut soveltuva bulk-emissiotutkimuksiin. Lyhyen vanhennusjakson aikana näytteiden emissiotasot eivät ehtineet vakautumaan, joten saadut tulokset ovat korkeita primääriemissiotuloksia. Tutkimusta päätettiin jatkaa Työterveyslaitoksen toimesta, jolloin emissioiden vakaannuttua, mahdollisesti noin puolen vuoden vanhennuksen jälkeen, voidaan määrittää materiaalien ”normaali” TVOC-pitoisuus.