Verenpainetaudin omahoidon onnistumista edistävät tekijät: kirjallisuuskatsaus
Peltomäki, Hanna (2012)
Peltomäki, Hanna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716668
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kirjallisuuskatsauksen keinoin selvittää verenpainetaudin omahoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tavoitteena oli löytää ja kuvata tärkeimmät tekijät, joihin puuttumalla verenpainetautia sairastavan omahoitoa voidaan tehostaa. Tämä tutkimus toteutettiin osana Vantaan kaupungin terveyspalveluiden, Remote Analysis –yhtiön ja Laurea ammattikorkeakoulun Tikkurilan yksikön yhteistyöhanketta, jossa kehitetään verenpainetautia sairastavan terveydenhuollon asiakkaan omahoidon tukemista.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytettiin systemaattista lähestymistapaa tutkimusten valinnassa ja analysoinnissa, mutta alkuperäistutkimusten metodologisia valintoja ei arvioitu eikä niiden tuloksia tarkasteltu tilastollisesti. Aineisto haettiin yhdestä suomalaisesta (Medic) ja kahdesta kansainvälisestä viitetietokannasta (CINAHL ja PubMed). Analysoitavaan aineistoon kelpuutettiin kahdeksan tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2007 – 2012. Kaikissa tutkimuksissa lähestymistapa oli kvantitatiivinen.
Tämän tutkimuksen perusteella verenpainetautia sairastavan potilaan voimakas pystyvyyden tunne on yhteydessä parempaan omahoidon toteutumiseen. Omahoito onnistui keskimäärin paremmin myös niiltä, jotka olivat sairastaneet verenpainetautia jo pidemmän aikaa. Myös potilaan itsensä kotioloissa suorittamat verenpaineen mittaukset näyttäisivät tehostavan omahoitoa. Lisäksi potilaan terveydentilastaan huolehtimiseen suuntaaman kiinnostuksen eli terveysaktiivisuuden määrä vaikuttaa suoraan omahoitoaktiivisuuteen. Sen sijaan potilaan masennusoireiston tunnistamatta jääminen johtaa usein omahoidon epäonnistumiseen.
Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella terveydenhuollon omahoitointerventio kannattaisi aloittaa intensiivisesti heti verenpainetaudin diagnosoinnin jälkeen. Näin saataisiin alulle potilaan yksilöllinen terveysaktiivisuuden kehitysprosessi ja siitä seuraava omahoitovalmiuksien kasvaminen. Omahoitovalmennus tulisi räätälöidä yksilöllisesti potilaan lähtökohdat huomioiden ja sen sisältöä tulisi päivittää potilaan saavuttaessa vähittäin uusia valmiuksia. Potilaiden itsensä suorittamat säännölliset verenpaineen kotimittaukset ja niiden tuloksista raportointi sekä ammattihenkilöltä saatava mittauksiin liittyvä palaute tulisi liittää osaksi verenpaineen omahoitoa. Omahoidon onnistumisen tukemiseksi tulisi verenpainetautia sairastavien potilaiden masennusoireistoa pyrkiä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi seurantakäyntien yhteydessä tehtävien masennustestien avulla, ja mahdollista masennusoireistoa hoitaa.
Potilaiden pystyvyyden tunteen tai terveysaktiivisuuden tason tunteminen voisi lisätä hoitohenkilökunnan valmiuksia yksilöllisen omahoidon tuen antamiseen. Tähän tarkoitukseen olisi tärkeää kehittää mittareita, joilla potilaiden pystyvyyttä ja aktiivisuutta voitaisiin kartoittaa. Lisäksi jatkossa olisi hyödyllistä selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia omahoidon tukemiseen ja mahdollisen lisäkoulutuksen tarvetta.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytettiin systemaattista lähestymistapaa tutkimusten valinnassa ja analysoinnissa, mutta alkuperäistutkimusten metodologisia valintoja ei arvioitu eikä niiden tuloksia tarkasteltu tilastollisesti. Aineisto haettiin yhdestä suomalaisesta (Medic) ja kahdesta kansainvälisestä viitetietokannasta (CINAHL ja PubMed). Analysoitavaan aineistoon kelpuutettiin kahdeksan tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2007 – 2012. Kaikissa tutkimuksissa lähestymistapa oli kvantitatiivinen.
Tämän tutkimuksen perusteella verenpainetautia sairastavan potilaan voimakas pystyvyyden tunne on yhteydessä parempaan omahoidon toteutumiseen. Omahoito onnistui keskimäärin paremmin myös niiltä, jotka olivat sairastaneet verenpainetautia jo pidemmän aikaa. Myös potilaan itsensä kotioloissa suorittamat verenpaineen mittaukset näyttäisivät tehostavan omahoitoa. Lisäksi potilaan terveydentilastaan huolehtimiseen suuntaaman kiinnostuksen eli terveysaktiivisuuden määrä vaikuttaa suoraan omahoitoaktiivisuuteen. Sen sijaan potilaan masennusoireiston tunnistamatta jääminen johtaa usein omahoidon epäonnistumiseen.
Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella terveydenhuollon omahoitointerventio kannattaisi aloittaa intensiivisesti heti verenpainetaudin diagnosoinnin jälkeen. Näin saataisiin alulle potilaan yksilöllinen terveysaktiivisuuden kehitysprosessi ja siitä seuraava omahoitovalmiuksien kasvaminen. Omahoitovalmennus tulisi räätälöidä yksilöllisesti potilaan lähtökohdat huomioiden ja sen sisältöä tulisi päivittää potilaan saavuttaessa vähittäin uusia valmiuksia. Potilaiden itsensä suorittamat säännölliset verenpaineen kotimittaukset ja niiden tuloksista raportointi sekä ammattihenkilöltä saatava mittauksiin liittyvä palaute tulisi liittää osaksi verenpaineen omahoitoa. Omahoidon onnistumisen tukemiseksi tulisi verenpainetautia sairastavien potilaiden masennusoireistoa pyrkiä tunnistamaan varhaisessa vaiheessa, esimerkiksi seurantakäyntien yhteydessä tehtävien masennustestien avulla, ja mahdollista masennusoireistoa hoitaa.
Potilaiden pystyvyyden tunteen tai terveysaktiivisuuden tason tunteminen voisi lisätä hoitohenkilökunnan valmiuksia yksilöllisen omahoidon tuen antamiseen. Tähän tarkoitukseen olisi tärkeää kehittää mittareita, joilla potilaiden pystyvyyttä ja aktiivisuutta voitaisiin kartoittaa. Lisäksi jatkossa olisi hyödyllistä selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia omahoidon tukemiseen ja mahdollisen lisäkoulutuksen tarvetta.