Lapsellamme on kielellinen erityisvaikeus - perheiden palvelukokemuksia
Reunanen, Tiina (2012)
Reunanen, Tiina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317865
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120317865
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee lapsen saamia palveluja ja tukitoimia silloin, kun hänellä on kielellinen erityisvaikeus. Kielellinen erityisvaikeus on lapsen toimintakykyyn kokonaisvaltaisesti vaikuttava kielihäiriö, joka on aiemmin tunnettu nimellä Dysfasia. Kokonaisvaltaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kielihäiriö vaikuttaa lapsen oppimiseen, sosiaalisiin suhteisiin sekä arjen toiminnoista selviytymiseen. Koska vaikeudet puheessa, puheen tuottamisessa ja/tai muussa vuorovaikutukseen liittyvässä asiassa ovat yksilöllisiä, tulee palveluiden ja tukitoimien yhteydessä huomioida lapsen yksilölliset tarpeet.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua, joka toteutettiin puhelimitse ja kasvokkain. Haastatteluissa kartoitettiin perheiden palvelukokemuksia palveluiden piiriin hakeutumisesta, palvelunkäyttäjänä olemisesta sekä palveluiden ja tukitoimien vaikutuksesta lapsen arjen sujumiseen. Tutkimusaineisto koostuu vanhempien kertomista palvelukokemuksista silloin, kun perheen lapsella tai lapsilla on kielellinen erityisvaikeus. Haastateltavat tutkimukseen saatiin yhteistyössä Aivoliiton kanssa. Opinnäytetyötä koskeva tiedote oli Aivoliiton internetsivuilla ja sen kautta haastateltavat ottivat yhteyttä halutessaan osallistua tutkimukseen.
Tutkimustulosten perusteella sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutuminen on pitkällinen ja työläs prosessi, jossa useimmiten vanhemmat ovat aktiivisesti yhteydessä eri viranomaistahoihin sekä palvelun antajiin. Monien vanhempien aktiivisuus on edesauttanut lapsen pääsyn palveluiden piiriin mahdollisimman nopeasti. Erilaisten lomakkeiden täyttäminen ja tarvittavien liitteiden, kuten lääkärin lausuntojen hankkiminen, kuluttavat vanhempien mukaan voimavaroja.
Tutkimuksessa tuli esiin myös palveluiden väliset laatuerot, joita vanhemmat mittasivat sen mukaan, kuinka hyvin palvelut tukivat lapsen puheen kehitystä. Osa joutui vaihtamaan esimerkiksi kunnallisen puheterapian yksityiseen, koska lapsen puhe ei edistynyt toivotulla tavalla. Joidenkin lasten kohdalla tukitoimet päivähoidossa edesauttoivat lapsen puheen kehitystä, kun taas osa lapsista jäi tukitoimien ulkopuolelle ”väärän” diagnoosin tai sen puuttumisen vuoksi.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua, joka toteutettiin puhelimitse ja kasvokkain. Haastatteluissa kartoitettiin perheiden palvelukokemuksia palveluiden piiriin hakeutumisesta, palvelunkäyttäjänä olemisesta sekä palveluiden ja tukitoimien vaikutuksesta lapsen arjen sujumiseen. Tutkimusaineisto koostuu vanhempien kertomista palvelukokemuksista silloin, kun perheen lapsella tai lapsilla on kielellinen erityisvaikeus. Haastateltavat tutkimukseen saatiin yhteistyössä Aivoliiton kanssa. Opinnäytetyötä koskeva tiedote oli Aivoliiton internetsivuilla ja sen kautta haastateltavat ottivat yhteyttä halutessaan osallistua tutkimukseen.
Tutkimustulosten perusteella sosiaali- ja terveyspalveluihin hakeutuminen on pitkällinen ja työläs prosessi, jossa useimmiten vanhemmat ovat aktiivisesti yhteydessä eri viranomaistahoihin sekä palvelun antajiin. Monien vanhempien aktiivisuus on edesauttanut lapsen pääsyn palveluiden piiriin mahdollisimman nopeasti. Erilaisten lomakkeiden täyttäminen ja tarvittavien liitteiden, kuten lääkärin lausuntojen hankkiminen, kuluttavat vanhempien mukaan voimavaroja.
Tutkimuksessa tuli esiin myös palveluiden väliset laatuerot, joita vanhemmat mittasivat sen mukaan, kuinka hyvin palvelut tukivat lapsen puheen kehitystä. Osa joutui vaihtamaan esimerkiksi kunnallisen puheterapian yksityiseen, koska lapsen puhe ei edistynyt toivotulla tavalla. Joidenkin lasten kohdalla tukitoimet päivähoidossa edesauttoivat lapsen puheen kehitystä, kun taas osa lapsista jäi tukitoimien ulkopuolelle ”väärän” diagnoosin tai sen puuttumisen vuoksi.