Lähtemisen ja jättäytymisen ristiriita : Diskurssianalyyttinen näkökulma ikääntyneiden aktiivisuudelle antamiin merkityksiin
Kangastupa, Hanna (2012)
Kangastupa, Hanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418157
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418157
Tiivistelmä
Aktiivinen ikääntyminen on keskeinen gerontologinen teema, ja se on myös yhteiskunnallisesti ajankohtainen. Tämä opinnäytetyö käsittelee aktiivisuutta ikääntyneiden omasta näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan aktiivisuuden rakentumista ikääntyneiden ihmisten puheessa. Kiinnostus on erityisesti siinä, miten aktiivisuuden merkityksiä käytetään ja millaisia funktioita (seurauksellisia puhetekoja) tämä palvelee.
Tutkimuksen filosofisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, ja teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen vanheneminen. Aktiivisuus on siten sosiaalisesti ja kielellisesti rakentuvaa. Vanhuskäsitykset edustavat tutkimuksessa kulttuurista kontekstia, joka on vuorovaikutuksessa aktiivisuuden rakentamisen prosesseihin. Tutkimuksen aineistona on kaksi ryhmäkeskusteluaineistoa, joiden tuottamisessa sovellettiin puolistrukturoitua väittämämenetelmää. Haastateltavat edustavat eläkeläisiä. Aineiston analysoimisessa käytetään diskurssianalyysia.
Aineistosta jäsentyy viisi puhetapaa aktiivisuuden tulkintarepertuaareina. Hyvinvointirepertuaari on terveys- ja hyvinvointikeskeinen, sävyltään moraalinen aktiivisuuden tulkintatapa. Yksilöllisyyden repertuaareihin sisältyy yksilöllisyys- sekä jatkuvuusrepertuaarit. Aktiivisuus tulkitaan näissä yksilöllisten ominaisuuksien ja toisaalta yksilöllisten elämäntapojen jäsentäminä. Kohtalorepertuaarissa aktiivisuus on oman kontrollin ulkopuolella olevien tekijöiden määräämää. Individualistinen puhetapa korostaa aktiivisuutta oman halun ja tunteiden sekä itsenäisen ratkaisun asiana. Realistinen tulkinta suhteuttaa aktiivisuutta vanhenemisen realiteetteihin, jolloin aktiivisuus on fyysisen ja henkisen jaksamisen ehdoilla toteutuvaa. Repertuaarien funktiot voidaan yleisesti jaotella aktiivisuutta lievästi tai vahvasti puolustaviin tai vastustaviin. Ne saattavat palvella myös esimerkiksi aktiivisuuden tai ei-aktiivisuuden oikeuttamisen tai perinteisen vanhuuden vastustamisen funktioita.
Ikääntyneet ihmiset ovat toimijoita oman aktiivisen vanhenemisen rakentamisessa. Myös yhteiskuntamme tukee tätä toimijuutta, mutta toisaalta se myös rajoittaa ja kaventaa. Aktiivisuus tulee nähdä moninaisten totuuksien sisältöinä ja ymmärtää näitä ikääntyneiden ihmisten näkökulmista.
Tutkimuksen filosofisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, ja teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen vanheneminen. Aktiivisuus on siten sosiaalisesti ja kielellisesti rakentuvaa. Vanhuskäsitykset edustavat tutkimuksessa kulttuurista kontekstia, joka on vuorovaikutuksessa aktiivisuuden rakentamisen prosesseihin. Tutkimuksen aineistona on kaksi ryhmäkeskusteluaineistoa, joiden tuottamisessa sovellettiin puolistrukturoitua väittämämenetelmää. Haastateltavat edustavat eläkeläisiä. Aineiston analysoimisessa käytetään diskurssianalyysia.
Aineistosta jäsentyy viisi puhetapaa aktiivisuuden tulkintarepertuaareina. Hyvinvointirepertuaari on terveys- ja hyvinvointikeskeinen, sävyltään moraalinen aktiivisuuden tulkintatapa. Yksilöllisyyden repertuaareihin sisältyy yksilöllisyys- sekä jatkuvuusrepertuaarit. Aktiivisuus tulkitaan näissä yksilöllisten ominaisuuksien ja toisaalta yksilöllisten elämäntapojen jäsentäminä. Kohtalorepertuaarissa aktiivisuus on oman kontrollin ulkopuolella olevien tekijöiden määräämää. Individualistinen puhetapa korostaa aktiivisuutta oman halun ja tunteiden sekä itsenäisen ratkaisun asiana. Realistinen tulkinta suhteuttaa aktiivisuutta vanhenemisen realiteetteihin, jolloin aktiivisuus on fyysisen ja henkisen jaksamisen ehdoilla toteutuvaa. Repertuaarien funktiot voidaan yleisesti jaotella aktiivisuutta lievästi tai vahvasti puolustaviin tai vastustaviin. Ne saattavat palvella myös esimerkiksi aktiivisuuden tai ei-aktiivisuuden oikeuttamisen tai perinteisen vanhuuden vastustamisen funktioita.
Ikääntyneet ihmiset ovat toimijoita oman aktiivisen vanhenemisen rakentamisessa. Myös yhteiskuntamme tukee tätä toimijuutta, mutta toisaalta se myös rajoittaa ja kaventaa. Aktiivisuus tulee nähdä moninaisten totuuksien sisältöinä ja ymmärtää näitä ikääntyneiden ihmisten näkökulmista.