Tyypin 2 diabeetikon vesiliikuntaharjoittelu lihasvoiman ja plasman glukoosipitoisuuden edistämisessä
Hirvi, Iiro; Rossi, Jenni (2012)
Hirvi, Iiro
Rossi, Jenni
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518523
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120518523
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia vesiliikunnan vaikutusta tyypin 2 diabetesta sairastavien henkilöiden lihasvoimaan ja plasman glukoositasapainoon. Tutkittavat osa-alueet olivat alaraajojen ojennusvoima, dominoivan yläraajan puristusvoima, plasman glukoositasapaino ja koettu fyysinen terveydentila.
Koehenkilöinä oli 7 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä Lappeenrannan alueelta. Tutkittavat henkilöt hakeutuivat tutkimukseen lehti-ilmoituksen kautta. Tutkimus oli kvantitatiivinen interventiotutkimus, jossa verrattiin alku- ja lopputilanteen eroa. Interventio oli 8 viikon mittainen ja sisälsi 15 vesiliikuntakertaa. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin liikuntatoimen kanssa.
Henkilöiltä mitattiin alku- ja loppumittauksissa alaraajojen ojennusvoima isometrisellä lihasvoimamittauslaitteella, yläraajan puristusvoima puristusvoimamittarilla ja koettua fyysistä terveydentilaa RAND36 lomakkeen koettu fyysinen terveydentila osiolla. Koehenkilöt mittasivat plasman glukoosipitoisuutta viikon ajan ennen interventiota sekä viikon ajan intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin käyttäen SPSS 19 –ohjelmaa. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05.
Vesiliikunnan jakso lisäsi alaraajojen ojennusvoimaa tilastollisesti merkitsevästi. Alaraajojen ojennusvoima kasvoi keskimäärin 12 kilogrammaa eli 6,3% (p=0.048). Puristusvoimassa, plasman glukoosiarvossa ja koetussa fyysisessä terveydentilassa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Pienen otoskoon vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Lihasvoiman muutos on samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa. Vesiliikunnasta voi olla hyötyä tyypin 2. diabeetikon lihasvoiman kasvattamisessa. Jatkotutkimuksissa mittarina tulisi käyttää sokerirasituskoetta plasman glukoositasapainon muutoksen seuraamiseen. Lisäksi otoskoon tulisi olla suurempi tutkimuksen yleistettävyyden lisäämiseksi.
Koehenkilöinä oli 7 tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä Lappeenrannan alueelta. Tutkittavat henkilöt hakeutuivat tutkimukseen lehti-ilmoituksen kautta. Tutkimus oli kvantitatiivinen interventiotutkimus, jossa verrattiin alku- ja lopputilanteen eroa. Interventio oli 8 viikon mittainen ja sisälsi 15 vesiliikuntakertaa. Tutkimus suoritettiin yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin liikuntatoimen kanssa.
Henkilöiltä mitattiin alku- ja loppumittauksissa alaraajojen ojennusvoima isometrisellä lihasvoimamittauslaitteella, yläraajan puristusvoima puristusvoimamittarilla ja koettua fyysistä terveydentilaa RAND36 lomakkeen koettu fyysinen terveydentila osiolla. Koehenkilöt mittasivat plasman glukoosipitoisuutta viikon ajan ennen interventiota sekä viikon ajan intervention jälkeen. Aineisto analysoitiin käyttäen SPSS 19 –ohjelmaa. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05.
Vesiliikunnan jakso lisäsi alaraajojen ojennusvoimaa tilastollisesti merkitsevästi. Alaraajojen ojennusvoima kasvoi keskimäärin 12 kilogrammaa eli 6,3% (p=0.048). Puristusvoimassa, plasman glukoosiarvossa ja koetussa fyysisessä terveydentilassa ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia.
Pienen otoskoon vuoksi tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Lihasvoiman muutos on samansuuntainen muiden tutkimusten kanssa. Vesiliikunnasta voi olla hyötyä tyypin 2. diabeetikon lihasvoiman kasvattamisessa. Jatkotutkimuksissa mittarina tulisi käyttää sokerirasituskoetta plasman glukoositasapainon muutoksen seuraamiseen. Lisäksi otoskoon tulisi olla suurempi tutkimuksen yleistettävyyden lisäämiseksi.