Eteisvärinäpotilaan kokemuksia ensioireiden ilmenemisestä ja diagnoosivaiheesta
Eloranta, Ina; Bark, Tiina; Havola, Sara (2012)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Eloranta, Ina
Bark, Tiina
Havola, Sara
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418239
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012120418239
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää haastatteluiden avulla eteisvärinäpotilaiden kokemuksia ensioireiden ilmenemisestä ja diagnoosivaiheesta. Tavoitteena oli lisätä eteisvärinäpotilaiden, heidän omaistensa sekä hoitavan henkilökunnan tietoisuutta sairauden ensioireista ja diagnoosivaiheesta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastatteluiden avulla keväällä 2012. Yksilöhaastatteluihin osallistui yhteensä kuusi henkilöä, jotka sairastavat eteisvärinää. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysimenetelmällä.
Eteisvärinään liittyvistä tutkimuksista ilmeni sairauden vaikuttavan ihmiseen kokonaisvaltaisesti: fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Eteisvärinää sairastavan ensioireissa korostuivat sydäntuntemukset, fyysisen toimintakyvyn lasku, ahdistuneisuus ja epävarmuus. Diagnoosivaiheessa sairastuneet kokivat pääasiassa vähättelyä hoitohenkilökunnan puolelta sekä epätietoisuuden aiheuttamaa masennusta. Tämän pohjalta päädyttiin selvittämään haastatteluiden avulla eteisvärinää sairastavien kokemuksia ensioireista ja diagnoosivaiheesta, jotka jaettiin fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen teemaan.
Haastattelutulokset tukivat pitkälti aikaisemmista tutkimuksista saatuja tuloksia. Tuloksien mukaan eteisvärinän ensioireissa painottuivat fyysiset ja psyykkiset kokemukset. Sairastuneet kokivat erityisesti sydänperäisiä oireita, heikentynyttä unenlaatua, joka näkyi uupumuksena, fyysisen toimintakyvyn heikentymistä ja ahdistuneisuutta. Lisäksi haastateltavat saattoivat vähätellä fyysisiä oireitaan. Psyykkisten ensioireiden kokemukset liittyivät huoleen, tietämättömyyteen sairaudesta ja epävarmuuteen. Diagnoosivaiheessa psyykkiset kokemukset olivat pitkälti samanlaisia ensioireiden kanssa, mutta uutena tietona esille nousi haastateltavien kokema tiedon tuoma helpotus. Potilasohjaus koettiin diagnoosivaiheessa usein riittämättömäksi, sillä kokonaisvaltainen ohjaus oli puutteellista ja lisätiedon hankkiminen jäi usein sairastavan omalle vastuulle. Sosiaaliset kokemukset painottuivat arjen aktiviteettien vähentymiseen, mikä näkyi fyysisten harrastusten vähentämisenä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää eteisvärinää sairastavien ja heidän läheistensä sekä hoitohenkilökunnan tiedon lisäämiseen. Hoitohenkilökunnan koulutusta sairauteen liittyen tulisi lisätä ja panostaa potilaslähtöiseen hoitotyöhön. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin Sydänpiirin Tunne pulssisi -kehittämishankkeen yhteydessä, minkä tavoitteena on kehittää HUS-alueen eteisvärinähoitoketjuja huomioiden potilaan näkökulman sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta epätasaisen sykkeen tunnistamisessa.
Eteisvärinään liittyvistä tutkimuksista ilmeni sairauden vaikuttavan ihmiseen kokonaisvaltaisesti: fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Eteisvärinää sairastavan ensioireissa korostuivat sydäntuntemukset, fyysisen toimintakyvyn lasku, ahdistuneisuus ja epävarmuus. Diagnoosivaiheessa sairastuneet kokivat pääasiassa vähättelyä hoitohenkilökunnan puolelta sekä epätietoisuuden aiheuttamaa masennusta. Tämän pohjalta päädyttiin selvittämään haastatteluiden avulla eteisvärinää sairastavien kokemuksia ensioireista ja diagnoosivaiheesta, jotka jaettiin fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen teemaan.
Haastattelutulokset tukivat pitkälti aikaisemmista tutkimuksista saatuja tuloksia. Tuloksien mukaan eteisvärinän ensioireissa painottuivat fyysiset ja psyykkiset kokemukset. Sairastuneet kokivat erityisesti sydänperäisiä oireita, heikentynyttä unenlaatua, joka näkyi uupumuksena, fyysisen toimintakyvyn heikentymistä ja ahdistuneisuutta. Lisäksi haastateltavat saattoivat vähätellä fyysisiä oireitaan. Psyykkisten ensioireiden kokemukset liittyivät huoleen, tietämättömyyteen sairaudesta ja epävarmuuteen. Diagnoosivaiheessa psyykkiset kokemukset olivat pitkälti samanlaisia ensioireiden kanssa, mutta uutena tietona esille nousi haastateltavien kokema tiedon tuoma helpotus. Potilasohjaus koettiin diagnoosivaiheessa usein riittämättömäksi, sillä kokonaisvaltainen ohjaus oli puutteellista ja lisätiedon hankkiminen jäi usein sairastavan omalle vastuulle. Sosiaaliset kokemukset painottuivat arjen aktiviteettien vähentymiseen, mikä näkyi fyysisten harrastusten vähentämisenä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää eteisvärinää sairastavien ja heidän läheistensä sekä hoitohenkilökunnan tiedon lisäämiseen. Hoitohenkilökunnan koulutusta sairauteen liittyen tulisi lisätä ja panostaa potilaslähtöiseen hoitotyöhön. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin Sydänpiirin Tunne pulssisi -kehittämishankkeen yhteydessä, minkä tavoitteena on kehittää HUS-alueen eteisvärinähoitoketjuja huomioiden potilaan näkökulman sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta epätasaisen sykkeen tunnistamisessa.