Gynekologisen syöpäpotilaan psyykkinen tukeminen
Puhakka, Iina; Ryhänen, Elina (2012)
Puhakka, Iina
Ryhänen, Elina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018898
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121018898
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sairaanhoitajien kokemuksia gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkisestä tukemisesta. Opinnäytetyö tehtiin kvalitatiivisella menetelmällä haastattelemalla sairaanhoitajia, joilla on kokemuksia gynekologisten syöpäpotilaiden hoidosta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta kolmesta sairaanhoitajasta koostuvaa ryhmää ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan gynekologisen syöpäpotilaan psyykkisen tukemisen tavoitteena oli potilaan voimavarojen lisääminen ja elämänlaadun parantaminen sekä kärsimyksen lievittäminen ja toivon ylläpitäminen. Sairaanhoitajat kertoivat psyykkisen tukemisen olevan käytännössä kuuntelua, keskustelua ja aitoa läsnäoloa. Psyykkisen tukemisen toteuttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuivat hoitohenkilökunnan lisäksi esimerkiksi sosiaalityöntekijä, sairaalapastori ja syöpäjärjestön sairaanhoitaja. Sairaanhoitajien valmiuksia parantavina tekijöinä nähtiin koulutus, työkokemus sekä elämänkokemus. Hoitajien jaksamista tukevana tekijänä sairaanhoitajat pitivät erityisesti työyhteisön tukea ja mahdollisuutta keskustella kollegoiden kanssa. Syöpäpotilaiden psyykkisen tukemiseen liittyi moninaisia haasteita. Jatkuva kannustaminen ja tukeminen koettiin raskaana ja ahdistavana etenkin epävarmoissa tilanteissa, mistä seurasi riittämättömyyden kokemuksia. Erittäin raskaana sairaanhoitajat pitivät tilanteita, jolloin hoitoja jatkettiin viimeiseen asti ja hoitajien näkemykset erosivat lääkärin näkemyksistä. Monipaikkaiset potilashuoneet sekä jatkuva kiire koettiin myös estävän psyykkisen tukemisen toteutumista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkisen tukemisen toteutumisesta sekä kehittää sairaanhoitajien ja opinnäytetyön tekijöiden valmiuksia tukea psyykkisesti gynekologista syöpäpotilasta. Opinnäytetyön perusteella voidaankin todeta, että sairaanhoitajilla on paljon tietoa gynekologisten syöpäpotilaiden hoidosta ja psyykkisestä tukemisesta. Gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkinen tukeminen on hyvin haastavaa ja raskasta, eikä jokainen gynekologinen syöpäpotilas saa tarvitsemaansa tukea. Gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkistä tukemista voitaisiin kehittää tiiviimmällä moniammatillisella yhteistyöllä, sairaanhoitajien lisäkoulutuksella sekä lisäämällä resursseja käytännön hoitotyöhön.
Jatkotutkimuksena voisi tutkia gynekologisten syöpäpotilaiden kokemuksia saamastaan psyykkisestä tuesta aktiivisten syöpähoitojen aikana sekä syöpätautien ja kirurgisen vuodeosastojen sairaanhoitajien kokemuksia syöpäpotilaiden hoidosta.
Opinnäytetyön tulosten mukaan gynekologisen syöpäpotilaan psyykkisen tukemisen tavoitteena oli potilaan voimavarojen lisääminen ja elämänlaadun parantaminen sekä kärsimyksen lievittäminen ja toivon ylläpitäminen. Sairaanhoitajat kertoivat psyykkisen tukemisen olevan käytännössä kuuntelua, keskustelua ja aitoa läsnäoloa. Psyykkisen tukemisen toteuttaminen vaatii moniammatillista yhteistyötä, johon osallistuivat hoitohenkilökunnan lisäksi esimerkiksi sosiaalityöntekijä, sairaalapastori ja syöpäjärjestön sairaanhoitaja. Sairaanhoitajien valmiuksia parantavina tekijöinä nähtiin koulutus, työkokemus sekä elämänkokemus. Hoitajien jaksamista tukevana tekijänä sairaanhoitajat pitivät erityisesti työyhteisön tukea ja mahdollisuutta keskustella kollegoiden kanssa. Syöpäpotilaiden psyykkisen tukemiseen liittyi moninaisia haasteita. Jatkuva kannustaminen ja tukeminen koettiin raskaana ja ahdistavana etenkin epävarmoissa tilanteissa, mistä seurasi riittämättömyyden kokemuksia. Erittäin raskaana sairaanhoitajat pitivät tilanteita, jolloin hoitoja jatkettiin viimeiseen asti ja hoitajien näkemykset erosivat lääkärin näkemyksistä. Monipaikkaiset potilashuoneet sekä jatkuva kiire koettiin myös estävän psyykkisen tukemisen toteutumista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkisen tukemisen toteutumisesta sekä kehittää sairaanhoitajien ja opinnäytetyön tekijöiden valmiuksia tukea psyykkisesti gynekologista syöpäpotilasta. Opinnäytetyön perusteella voidaankin todeta, että sairaanhoitajilla on paljon tietoa gynekologisten syöpäpotilaiden hoidosta ja psyykkisestä tukemisesta. Gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkinen tukeminen on hyvin haastavaa ja raskasta, eikä jokainen gynekologinen syöpäpotilas saa tarvitsemaansa tukea. Gynekologisten syöpäpotilaiden psyykkistä tukemista voitaisiin kehittää tiiviimmällä moniammatillisella yhteistyöllä, sairaanhoitajien lisäkoulutuksella sekä lisäämällä resursseja käytännön hoitotyöhön.
Jatkotutkimuksena voisi tutkia gynekologisten syöpäpotilaiden kokemuksia saamastaan psyykkisestä tuesta aktiivisten syöpähoitojen aikana sekä syöpätautien ja kirurgisen vuodeosastojen sairaanhoitajien kokemuksia syöpäpotilaiden hoidosta.