Kuka minä olen? : Valokuvaus ja sadutus esikoululaisten minäkäsityksen vahvistajana
Jokiranta, Tiina; Glad, Linda; Hintikka, Katja (2009)
Jokiranta, Tiina
Glad, Linda
Hintikka, Katja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911276315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911276315
Tiivistelmä
Toteutimme toiminnallisen opinnäytetyön päiväkoti Havukan esikouluryhmässä. Työmme on osa VKK-Metron kehittämishanketta, jonka tavoitteena on kehittää varhaiskasvatuksen käytäntöjä pääkaupunkiseudun alueella. Työmme tavoitteena oli lapsen minäkäsityksen vahvistaminen mukaillen voimauttavan valokuvauksen menetelmää. Toisena menetelmänä käytimme sadutusta, jonka avulla valokuvia käsiteltiin. Lisäksi tavoitteenamme oli tuoda päiväkoti Havukkaan uusi lasta voimaannuttava työkalu.
Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus sisälsi Kuka minä olen?- kansion tekemisen. Kansio koostui lapsista otetuista valokuvista, lasten itse ottamista valokuvista ja kuvien pohjalta syntyneistä tarinoista. Pidimme päiväkoti Havukassa kuusi toimintatuokiota syksyn 2009 aikana. Ryhmässä oli 14 lasta, jotka jaoimme kolmeen pienryhmään. Tuokiot olivat noin kahden tunnin mittaisia ja sisälsivät pienryhmätyöskentelyn lisäksi yhteisen aloituksen ja lopetuksen. Tuokiot jaksottuivat siten, että joka toinen kerta oli valokuvausta ja joka toinen kerta sadutimme lapsia aiemmin otetuista valokuvista. Viimeisellä kerralla jokainen sai koristella kansionsa haluammallaan tavalla ja esitellä sen koko ryhmälle.
Lapsen minäkäsityksen vahvistaminen on yksi keskeisimpiä tavoitteita varhaiskasvatuksessa. Osallistava valokuvaprojektimme tuki tätä tavoitetta ja antoi uutta näkökulmaa valokuvan ja sadutuksen käyttömahdollisuuksista päiväkodissa. Valokuvaprojektimme eduksi katsomme sen joustavuuden ja monipuoliset käyttömahdollisuudet. Kuvia voi käsitellä ja jatkotyöstää erilaisilla ilmaisullisilla menetelmillä, joita työntekijä voi soveltaa oman osaamisensa mukaan.
Lasten työkentely toimintatuokioilla oli innostunutta ja kaikki osallistuivat mielellään toimintaan. Kansioiden valmistuttua lapset halusivat selata omaa kansiotaan ja näyttää sitä kavereilleen. Sadutus onnistui vaihtelevasti. Välillä lasten tuottama teksti oli enemmän valokuvien kuvailua kuin satuja. Osa lapsista kertoi tarinoita innokkaasti, kun taas toisille sadun kertominen oli haastavampaa ja toisinaan tarinoita ei syntynyt lainkaan. Lapsilta saatu positivinen palaute, innostunut työskentelyilmapiiri sekä onnistuneet kansiot tukivat asettamiemme tavoitteiden toteutumista.
Opinnäytetyömme toiminnallinen osuus sisälsi Kuka minä olen?- kansion tekemisen. Kansio koostui lapsista otetuista valokuvista, lasten itse ottamista valokuvista ja kuvien pohjalta syntyneistä tarinoista. Pidimme päiväkoti Havukassa kuusi toimintatuokiota syksyn 2009 aikana. Ryhmässä oli 14 lasta, jotka jaoimme kolmeen pienryhmään. Tuokiot olivat noin kahden tunnin mittaisia ja sisälsivät pienryhmätyöskentelyn lisäksi yhteisen aloituksen ja lopetuksen. Tuokiot jaksottuivat siten, että joka toinen kerta oli valokuvausta ja joka toinen kerta sadutimme lapsia aiemmin otetuista valokuvista. Viimeisellä kerralla jokainen sai koristella kansionsa haluammallaan tavalla ja esitellä sen koko ryhmälle.
Lapsen minäkäsityksen vahvistaminen on yksi keskeisimpiä tavoitteita varhaiskasvatuksessa. Osallistava valokuvaprojektimme tuki tätä tavoitetta ja antoi uutta näkökulmaa valokuvan ja sadutuksen käyttömahdollisuuksista päiväkodissa. Valokuvaprojektimme eduksi katsomme sen joustavuuden ja monipuoliset käyttömahdollisuudet. Kuvia voi käsitellä ja jatkotyöstää erilaisilla ilmaisullisilla menetelmillä, joita työntekijä voi soveltaa oman osaamisensa mukaan.
Lasten työkentely toimintatuokioilla oli innostunutta ja kaikki osallistuivat mielellään toimintaan. Kansioiden valmistuttua lapset halusivat selata omaa kansiotaan ja näyttää sitä kavereilleen. Sadutus onnistui vaihtelevasti. Välillä lasten tuottama teksti oli enemmän valokuvien kuvailua kuin satuja. Osa lapsista kertoi tarinoita innokkaasti, kun taas toisille sadun kertominen oli haastavampaa ja toisinaan tarinoita ei syntynyt lainkaan. Lapsilta saatu positivinen palaute, innostunut työskentelyilmapiiri sekä onnistuneet kansiot tukivat asettamiemme tavoitteiden toteutumista.