Valtion työ- ja virkasuhteiden erot palkanlaskennan näkökulmasta
Syväluoma, Hilkka (2009)
Syväluoma, Hilkka
Turun ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911256129
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena on tunnistaa valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden erot ja tutkia niiden vaikutusta palkan määräytymiseen. Lisäksi pohdin erojen merkitystä käytännön palkanlaskennan kannalta. Työn painopiste on palkkaan vaikuttavien erojen tutkimisessa ja muut merkittävimmät erot esitellään ainoastaan yleisellä tasolla kokonaisuuden hahmottamiseksi.
Valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden ehdot määräytyvät erilaisten lakien, asetusten ja sopimusten mukaan. Keskeisimpiä oikeusnormeja ovat työsopimuslaki (TSL 26.1.2001/55) ja valtion virkamieslaki (VirkamL 19.8.1994/750). Ne asettavat virkamiesten ja työntekijöiden sekä työnantajan väliselle sopimiselle vähimmäisehdot. Tarkemmista ehdoista voidaan sopia työ- ja virkaehtosopimuksin lakien asettamissa rajoissa. Tämän selvitystyön viitekehyksenä ovat edellä mainittujen lakien lisäksi valtion työ- ja virkaehdot sopimuskaudelle 2007–2010.
Työ- ja virkasuhteiden erot voidaan jaotella oikeudellisiin eroihin ja palvelussuhteisiin liittyviin eroihin. Oikeusaseman kannalta merkittävimmät erot koskevat työ- ja virkasuhteiden syntymistapoja, palvelussuhdeturvaa, velvollisuuksia sekä erilaisia menettelytapamääräyksiä. Palvelussuhteisiin liittyvistä eroista keskeisin on sairausloma-ajan palkan määräytyminen. Muita palkan määräytymisen ja palkanlaskentaan vaikuttavia eroja on täyteen lomanmääräytymiskuukauteen oikeuttavissa päivissä, palkanmaksupäivissä, matkakustannusten korvaamisessa, hätätyökorvauksissa ja palkkasaatavien vanhentumisajoissa.
Tutkimukseni perusteella päädyin tulokseen, että valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden eroilla on vain vähän merkitystä käytännön palkanlaskennassa. Keskeisintä on tiedostaa palkansaajan palvelussuhdetyyppi, joka määrittelee henkilöön sovellettavan lainsäädännön.
Valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden ehdot määräytyvät erilaisten lakien, asetusten ja sopimusten mukaan. Keskeisimpiä oikeusnormeja ovat työsopimuslaki (TSL 26.1.2001/55) ja valtion virkamieslaki (VirkamL 19.8.1994/750). Ne asettavat virkamiesten ja työntekijöiden sekä työnantajan väliselle sopimiselle vähimmäisehdot. Tarkemmista ehdoista voidaan sopia työ- ja virkaehtosopimuksin lakien asettamissa rajoissa. Tämän selvitystyön viitekehyksenä ovat edellä mainittujen lakien lisäksi valtion työ- ja virkaehdot sopimuskaudelle 2007–2010.
Työ- ja virkasuhteiden erot voidaan jaotella oikeudellisiin eroihin ja palvelussuhteisiin liittyviin eroihin. Oikeusaseman kannalta merkittävimmät erot koskevat työ- ja virkasuhteiden syntymistapoja, palvelussuhdeturvaa, velvollisuuksia sekä erilaisia menettelytapamääräyksiä. Palvelussuhteisiin liittyvistä eroista keskeisin on sairausloma-ajan palkan määräytyminen. Muita palkan määräytymisen ja palkanlaskentaan vaikuttavia eroja on täyteen lomanmääräytymiskuukauteen oikeuttavissa päivissä, palkanmaksupäivissä, matkakustannusten korvaamisessa, hätätyökorvauksissa ja palkkasaatavien vanhentumisajoissa.
Tutkimukseni perusteella päädyin tulokseen, että valtion virkamiesten ja työntekijöiden palvelussuhteiden eroilla on vain vähän merkitystä käytännön palkanlaskennassa. Keskeisintä on tiedostaa palkansaajan palvelussuhdetyyppi, joka määrittelee henkilöön sovellettavan lainsäädännön.