"Voimaiset": vertaisryhmä erityislasten vanhempien voimaantumisen välineenä
Mäkelä, Jonna; Vesanen, Miia; Virtanen, Jenny (2009)
Mäkelä, Jonna
Vesanen, Miia
Virtanen, Jenny
Turun ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911306442
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911306442
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ohjata erityislasten vanhempien vertaisryhmää sekä tarkastella ryhmätoiminnasta saatuja tuloksia. Tavoitteena oli tuoda voimavaroja ja tukea vanhempien arkeen sekä auttaa vanhempia itse löytämään omia voimavarojaan, toiminnallisten menetelmien avulla. Ryhmän avulla luotiin mahdollisuus vanhemmille jakaa kokemuksiaan, tutustua uusiin ihmisiin ja virkistäytyä arjen keskellä. Työ toteutettiin yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Varsinais-Suomen piirin vauvaperhehankkeen kanssa. Vertaisryhmä kokoontui Someron kaupungin perhekeskus Posetiivissa.
Työ muodostui kahdesta osasta. Toiminnallisena osuutena oli vertaisryhmätoiminnan suunnittelu ja toteutus. Ryhmä kokoontui ohjattuna viikoittain yhteensä kuusi kertaa. Raportointi osuudessa kuvailtiin prosessin etenemistä ja arvioitiin toiminnan onnistumista, ryhmäläisten voimavarojen löytymisen ja voimaantumisen näkökulmasta. Lisäksi laadimme käyttämistämme menetelmistä oppaan muille vertaisryhmä ohjaajille. Työn tietoperustassa käsiteltiin ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä, vertaistukea, voimaantumista, sosiaalista tukea ja toiminnallisia menetelmiä.
Työstä löytyy laadullisen tutkimuksen elementtejä. Aineiston keruumenetelminä käytettiin havainnointia, avointa palautelomaketta sekä kirjallista kyselylomaketta. Kaikki viisi ryhmäläistä vastasivat kyselylomakkeeseen. Vastauksista käy ilmi, että ryhmäläiset ovat saaneet voimia ja tukea arkeen sekä heidän luottamuksensa omiin voimavaroihinsa on kasvanut. Vanhemmat kokivat saaneensa vertaisryhmästä lisäksi tilaisuuden vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, käytännön vinkkejä ja tietoa.
Voimaantumisen astetta ihmisessä ei voi mittareilla mitata, mutta vertaisryhmä tarjosi otollisen ympäristön vanhempien henkilökohtaiselle voimaantumisprosessille ja vastavuoroiselle tuelle. Ohjattujen kokoontumiskertojen loppuessa ryhmä jatkoi toimintaansa itsenäisesti. Ammattityöntekijän roolin vertaisryhmän vetäjänä tulisikin olla vain hetkellinen sillä vertaisryhmien hyödyt pohjautuvat juuri oma-apu periaatteeseen.
Työ muodostui kahdesta osasta. Toiminnallisena osuutena oli vertaisryhmätoiminnan suunnittelu ja toteutus. Ryhmä kokoontui ohjattuna viikoittain yhteensä kuusi kertaa. Raportointi osuudessa kuvailtiin prosessin etenemistä ja arvioitiin toiminnan onnistumista, ryhmäläisten voimavarojen löytymisen ja voimaantumisen näkökulmasta. Lisäksi laadimme käyttämistämme menetelmistä oppaan muille vertaisryhmä ohjaajille. Työn tietoperustassa käsiteltiin ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä, vertaistukea, voimaantumista, sosiaalista tukea ja toiminnallisia menetelmiä.
Työstä löytyy laadullisen tutkimuksen elementtejä. Aineiston keruumenetelminä käytettiin havainnointia, avointa palautelomaketta sekä kirjallista kyselylomaketta. Kaikki viisi ryhmäläistä vastasivat kyselylomakkeeseen. Vastauksista käy ilmi, että ryhmäläiset ovat saaneet voimia ja tukea arkeen sekä heidän luottamuksensa omiin voimavaroihinsa on kasvanut. Vanhemmat kokivat saaneensa vertaisryhmästä lisäksi tilaisuuden vaihtaa ajatuksia muiden kanssa, käytännön vinkkejä ja tietoa.
Voimaantumisen astetta ihmisessä ei voi mittareilla mitata, mutta vertaisryhmä tarjosi otollisen ympäristön vanhempien henkilökohtaiselle voimaantumisprosessille ja vastavuoroiselle tuelle. Ohjattujen kokoontumiskertojen loppuessa ryhmä jatkoi toimintaansa itsenäisesti. Ammattityöntekijän roolin vertaisryhmän vetäjänä tulisikin olla vain hetkellinen sillä vertaisryhmien hyödyt pohjautuvat juuri oma-apu periaatteeseen.