KAKSISUUNTAISEN MIELIALAHÄIRIÖN HOIDON KEHITTYMINEN JA SAIRAANHOITAJAN ROOLIN MUUTOS HOIDON TOTEUKSESSA 1900-LUVULLA
Myllylahti, Pekka (2011)
Myllylahti, Pekka
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716873
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112716873
Tiivistelmä
Viime vuosisadan alkupuolella mielisairaalat olivat lähinnä säilytyspaikkoja psykiatrisille potilaille. Toimivia hoitokeinoja ei ollut. Psykiatria kuitenkin kehittyi vuosisadan kuluessa huimasti. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvailla, millaista kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito oli 1900-luvulla. Samalla kuvailen myös, millainen rooli sairaanhoitajalla oli hoidossa.
Tutkimustehtävänä selvitän, kuinka kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito ja sairaanhoitajan rooli hoidon toteuttajana muuttui viime vuosisadan aikana. Tutkimusmenetelmänä käytän systemaattista kirjallisuuskatsausta ja kvalitatiivista metodia. Opinnäytetyöni tavoitteena on, että tutkimuksestani saa tietoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon kehittymisestä viime vuosisadalla. Asetan tavoitteeksi myös sen, että lukija pysähtyisi pohtimaan nykyisiä hoitokäytäntöjä ja arvioimaan kriittisesti, olisiko niissä parannettavaa esimerkiksi eettisesti.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito kehittyi todella paljon viime vuosisadan aikana. Ensimmäisenä edistysaskeleena tulivat 1930-luvulla fysikaaliset hoitomuodot. 1950-luvulla tulivat käyttöön uudet lääkkeet, antipsykootit ja trisykliset masennuslääkkeet. 1960-luvulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa alettiin käyttää litiumia, joka on edelleenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön peruslääke. Viimeisen 50 vuoden aikana ei kuitenkaan ole enää tapahtunut ratkaisevaa edistystä hoidossa. Haittavaikutuksiltaan vähäisempiä lääkkeitä on tullut markkinoille, mutta niiden teho ei ole juurikaan entisiä parempi.
Sairaanhoitajan rooli muuttui huomattavasti viime vuosisadan aikana. 1900-luvun alussa sairaanhoitaja oli lähinnä valvonta- ja vartiointitehtävissä mielisairaaloissa. 1930-luvulla käyttöönotettujen fysikaalisten hoitomuotojen myötä työnkuva muuttui selkeästi teknisempään suuntaan. Myöhemmin 1950-luvulla alkanut biologisen psykiatrian kehitys muutti työnkuvaa edelleen ja terapeuttinen rooli korostui merkittävästi.
Tutkimustehtävänä selvitän, kuinka kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito ja sairaanhoitajan rooli hoidon toteuttajana muuttui viime vuosisadan aikana. Tutkimusmenetelmänä käytän systemaattista kirjallisuuskatsausta ja kvalitatiivista metodia. Opinnäytetyöni tavoitteena on, että tutkimuksestani saa tietoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon kehittymisestä viime vuosisadalla. Asetan tavoitteeksi myös sen, että lukija pysähtyisi pohtimaan nykyisiä hoitokäytäntöjä ja arvioimaan kriittisesti, olisiko niissä parannettavaa esimerkiksi eettisesti.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito kehittyi todella paljon viime vuosisadan aikana. Ensimmäisenä edistysaskeleena tulivat 1930-luvulla fysikaaliset hoitomuodot. 1950-luvulla tulivat käyttöön uudet lääkkeet, antipsykootit ja trisykliset masennuslääkkeet. 1960-luvulla kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa alettiin käyttää litiumia, joka on edelleenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön peruslääke. Viimeisen 50 vuoden aikana ei kuitenkaan ole enää tapahtunut ratkaisevaa edistystä hoidossa. Haittavaikutuksiltaan vähäisempiä lääkkeitä on tullut markkinoille, mutta niiden teho ei ole juurikaan entisiä parempi.
Sairaanhoitajan rooli muuttui huomattavasti viime vuosisadan aikana. 1900-luvun alussa sairaanhoitaja oli lähinnä valvonta- ja vartiointitehtävissä mielisairaaloissa. 1930-luvulla käyttöönotettujen fysikaalisten hoitomuotojen myötä työnkuva muuttui selkeästi teknisempään suuntaan. Myöhemmin 1950-luvulla alkanut biologisen psykiatrian kehitys muutti työnkuvaa edelleen ja terapeuttinen rooli korostui merkittävästi.