Lapsen surun kohtaaminen päiväkodissa
Raitanen, Minna; Anttila, Maija; Hirvonen, Sini (2012)
Raitanen, Minna
Anttila, Maija
Hirvonen, Sini
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121119063
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012121119063
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin laadullisin menetelmin, kuinka lapsen surua kohdataan päiväkodissa. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin, minkälaisia ajatuksia ja tunteita lapsen surun kohtaaminen herättää kasvattajassa sekä kuinka lapsi yleensä kokee surun ja reagoi siihen.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä neljää kasvatusalan ammattilaista kolmesta eri Lappeenrannan päiväkodista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lapsen surua ja reagointitapoja suruun, lapsen tunne-elämän kehittymistä, kasvattajaa lapsen surun kohtaajana sekä varhaiskasvatuksellisia menetelmiä lapsen surun kohtaamiseen.
Selvityksessä kävi ilmi, että lapsella on paljon erilaisia surun aiheita. Lapsen suru voi johtua isoista asioista, kuten läheisen kuolemasta tai sitten arkipäiväisimmistä asioista, kuten päiväkotiin jäämisestä tai kaverisuhteisiin liittyvistä konflikteista. Myös reagointitapoja suruun on paljon, ja jokainen lapsi reagoi omalla tavallaan. Suru voi ilmetä esimerkiksi häiriökäyttäytymisenä, vetäytymisenä tai aikuisen läheisyyden tarpeena. Kasvattajat painottivat, että se, miten lapsi suree ja miten se näkyy hänessä, on lapsikohtaista.
Lapsen surun kohtaamisessa kasvattajat pitivät tärkeänä surun kunnioittamista, läsnäoloa ja lapsen kuuntelemista sekä avointa keskustelua. Kasvattajat painottivat, että lapsen surua ei saa missään nimessä väheksyä. Surun käsittelyyn liittyvässä kysymyksessä kasvattajat toivat esille arkipäiväiset leikit, tunteista puhumisen sekä erityisesti luovan toiminnan, kuten draaman, piirtämisen ja maalaamisen. Välineitä lapsen surun kohtaamiseen kasvattajat kertoivat saaneensa koulutuksista, kirjallisuudesta, ryhmäpalavereista sekä omista kokemuksista.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä neljää kasvatusalan ammattilaista kolmesta eri Lappeenrannan päiväkodista. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja teemoittelua. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin lapsen surua ja reagointitapoja suruun, lapsen tunne-elämän kehittymistä, kasvattajaa lapsen surun kohtaajana sekä varhaiskasvatuksellisia menetelmiä lapsen surun kohtaamiseen.
Selvityksessä kävi ilmi, että lapsella on paljon erilaisia surun aiheita. Lapsen suru voi johtua isoista asioista, kuten läheisen kuolemasta tai sitten arkipäiväisimmistä asioista, kuten päiväkotiin jäämisestä tai kaverisuhteisiin liittyvistä konflikteista. Myös reagointitapoja suruun on paljon, ja jokainen lapsi reagoi omalla tavallaan. Suru voi ilmetä esimerkiksi häiriökäyttäytymisenä, vetäytymisenä tai aikuisen läheisyyden tarpeena. Kasvattajat painottivat, että se, miten lapsi suree ja miten se näkyy hänessä, on lapsikohtaista.
Lapsen surun kohtaamisessa kasvattajat pitivät tärkeänä surun kunnioittamista, läsnäoloa ja lapsen kuuntelemista sekä avointa keskustelua. Kasvattajat painottivat, että lapsen surua ei saa missään nimessä väheksyä. Surun käsittelyyn liittyvässä kysymyksessä kasvattajat toivat esille arkipäiväiset leikit, tunteista puhumisen sekä erityisesti luovan toiminnan, kuten draaman, piirtämisen ja maalaamisen. Välineitä lapsen surun kohtaamiseen kasvattajat kertoivat saaneensa koulutuksista, kirjallisuudesta, ryhmäpalavereista sekä omista kokemuksista.