Tiedonkulun haasteet kotihoidossa potilasturvallisuuden näkökulmasta
Lehtonen, Tanja; Frilander, Marika (2012)
Lehtonen, Tanja
Frilander, Marika
Saimaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012112917400
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia tiedonkulun tilanteita kotihoidon asiakkaan hoitoon liittyy ja mitkä tekijät vaikuttavat tiedonkulkuun. Tutkimuksen tavoitteena oli nostaa esille tiedonkulkua edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä kiinnittää huomiota potilasturvallisuuden kehittämiseen. Tutkimus on kvalitatiivinen. Aineistona käytettiin valmista haastatteluaineistoa, joka oli kerätty vuonna 2010. Tutkimusaineisto koostui Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) kotihoidon hoitajien ryhmähaastatteluista, joihin osallistui seitsemän yksikköä kuudelta eri paikkakunnalta. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tutkimustulosten mukaan tiedonkulku toteutui kotihoidon yksiköissä suullisesti ja kirjallisesti eri viestintäkanavien ja -välineiden avulla. Suullinen tiedottaminen korostui henkilöstön käyttämänä tapana informoida ja konsultoida asiakkaan hoitoon liittyvistä asioista. Kotihoidon henkilöstö kirjasi sähköiseen potilaskertomukseen rakenteisen mallin mukaan. Tämä koettiin enimmäkseen haastavaksi, ongelmalliseksi ja aikaa vieväksi. Tiedonkulkua estäviä tekijöitä henkilöstön mukaan olivat erilaiset kirjaamiskäytännöt organisaation eri yksiköissä. Tästä johtuen kotihoidon asiakkaan hoitoon liittyvä tiedonkulku ei ollut saumatonta.
Lisäksi organisaatiomuutokseen liittynyt uuden potilastietojärjestelmän käyttöönotto aiheutti ongelmia tiedonkulussa. Koulutukset järjestettiin henkilöstön mielestä liian nopealla aikataululla ja liian laajana kokonaisuutena. Käyttöönottovaiheessa lähitukea ei ollut saatavissa riittävästi. Haastatteluissa tuli esiin työn hallinnassa ja organi-soinnissa ilmenevä kiire. Liian suuri työmäärä pienellä henkilökuntaresurssilla ja rajallisella ajalla voi olla hallitsematon tekijä ja tällä voi olla potilasturvallisuutta heikentävä vaikutus. Haastateltavat toivat esille huolensa lääkärien vaihtuvuudesta ja sen vaikutuksesta asiakkaan turvallisen hoidon toteutumiseen. Tiedonkulkua edistävä tekijä haastateltavien mukaan oli toimiva yhteistyö kotihoidon henkilöstön kesken ja eri toimijoiden kanssa. Turvallisen kotiuttamisen toteutumiseksi haastateltavat toivoivat saumattomampaa yhteistyötä muun muassa sairaalan henkilöstön kanssa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kirjaamisen mallia tulisi yhtenäistää ja selkeyt-tää koko organisaatiossa. Sähköiseen potilasjärjestelmään liittyviä koulutuksia tulisi järjestää huomioiden työntekijöiden eritasoiset tietotekniset valmiudet. Koulutuksissa tulisi huomioida myös kirjaamisen sisältö. Kotihoidon asiakkaan kotiuttaminen vaatisi yhtenäisen toimintamallin kehittämisen.
Tutkimustulosten mukaan tiedonkulku toteutui kotihoidon yksiköissä suullisesti ja kirjallisesti eri viestintäkanavien ja -välineiden avulla. Suullinen tiedottaminen korostui henkilöstön käyttämänä tapana informoida ja konsultoida asiakkaan hoitoon liittyvistä asioista. Kotihoidon henkilöstö kirjasi sähköiseen potilaskertomukseen rakenteisen mallin mukaan. Tämä koettiin enimmäkseen haastavaksi, ongelmalliseksi ja aikaa vieväksi. Tiedonkulkua estäviä tekijöitä henkilöstön mukaan olivat erilaiset kirjaamiskäytännöt organisaation eri yksiköissä. Tästä johtuen kotihoidon asiakkaan hoitoon liittyvä tiedonkulku ei ollut saumatonta.
Lisäksi organisaatiomuutokseen liittynyt uuden potilastietojärjestelmän käyttöönotto aiheutti ongelmia tiedonkulussa. Koulutukset järjestettiin henkilöstön mielestä liian nopealla aikataululla ja liian laajana kokonaisuutena. Käyttöönottovaiheessa lähitukea ei ollut saatavissa riittävästi. Haastatteluissa tuli esiin työn hallinnassa ja organi-soinnissa ilmenevä kiire. Liian suuri työmäärä pienellä henkilökuntaresurssilla ja rajallisella ajalla voi olla hallitsematon tekijä ja tällä voi olla potilasturvallisuutta heikentävä vaikutus. Haastateltavat toivat esille huolensa lääkärien vaihtuvuudesta ja sen vaikutuksesta asiakkaan turvallisen hoidon toteutumiseen. Tiedonkulkua edistävä tekijä haastateltavien mukaan oli toimiva yhteistyö kotihoidon henkilöstön kesken ja eri toimijoiden kanssa. Turvallisen kotiuttamisen toteutumiseksi haastateltavat toivoivat saumattomampaa yhteistyötä muun muassa sairaalan henkilöstön kanssa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kirjaamisen mallia tulisi yhtenäistää ja selkeyt-tää koko organisaatiossa. Sähköiseen potilasjärjestelmään liittyviä koulutuksia tulisi järjestää huomioiden työntekijöiden eritasoiset tietotekniset valmiudet. Koulutuksissa tulisi huomioida myös kirjaamisen sisältö. Kotihoidon asiakkaan kotiuttaminen vaatisi yhtenäisen toimintamallin kehittämisen.