Pienryhmäpedagogiikan etuja ja haasteita päiväkodin henkilöstön kokemana
Pekkala, Anne (2013)
Pekkala, Anne
Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302142331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302142331
Tiivistelmä
Opinnäytetyön kuvaus:
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuoda esiin pienryhmäpedagogiikan mukaisen toimintamallin etuja ja haasteita, sekä sen toimivuutta päiväkodin työntekijöiden toteuttamana.
Teoreettinen viitekehys:
Pienryhmäpedagogiikan mukaisen toimintamallin keskeinen ajatus on taata lapsille turvallinen toiminta ja rikas vuorovaikutuksen mahdollisuus kiireettömän päiväkotipäivän aikana. Varhaiskasvatuksen työntekijän tulee olla lapsen saatavilla, antaa huomiota, kantaa vastuu toiminnan kokonaisvaltaisesta sujumisesta ja taata turvalliset puitteet lapsen hoidolle, kasvatukselle ja opetukselle. Varhaiskasvatuksen perusta koostuu arjen pienistä ja suurista valinnoista ja sen päämäärä on lapsen tasapainoinen hyvinvointi.
Opinnäytetyön metodologinen esittely:
Triangulatiivisessä opinnäytetyössäni tiedonkeruumenetelminä ovat ryhmähaastattelut ja kirjalliset kyselyt. Analyysivaiheen toteutin teema – analyysillä.
Opinnäytetyön keskeiset tutkimustulokset ja johtopäätökset:
Varhaiskasvatuksessa tapahtuneiden muutosten myötä pienryhmien käyttäminen varhaiskasvatuksessa on kirjattu muun muassa Varhaiskasvatuksen suunnitelmien ja Esiopetuksen perusteisiin ja tullaan kirjaamaan myös useiden päiväkotien Varhaiskasvatussuunnitelmiin. Uusien käytäntömallien tiedon vastaanottaminen ja niihin sopeutuminen vaatii sekä aikaa että keskustelua henkilöstön välillä. Tämän vuoksi halusin tuoda tutkielman avulla esille varhaiskasvatuksen henkilöstön mielipiteitä, tuntemuksia, ennakkokäsityksiä ja kokemuksia pienryhmäpedagogiikan toteuttamisesta, jotta niistä esiin nousevat ajatukset pystyttäisiin tiedostamaan ja käsittelemään ennen kyseisen kasvatusmallin aloittamista. Saamieni tulosten perusteella koen pienryhmäpedagogiikan olevan hyvä varhaiskasvatuksen kasvatusmalli, kun sen toteuttamista lähestytään henkilöstöä kouluttaen, siitä keskustellen, sekä mielipiteet ja kokemukset esille tuoden. Näiden pohjalta yksikön pienryhmätoiminnan pedagogiset linjaukset kirjataan yhdessä ylös ja kasvatusmallin muokkautuessa hiljalleen jokaiselle yksikölle ja ryhmälle sopivaksi, lasten ja vanhempien tarpeet ja henkilöstön resurssit huomioiden.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuoda esiin pienryhmäpedagogiikan mukaisen toimintamallin etuja ja haasteita, sekä sen toimivuutta päiväkodin työntekijöiden toteuttamana.
Teoreettinen viitekehys:
Pienryhmäpedagogiikan mukaisen toimintamallin keskeinen ajatus on taata lapsille turvallinen toiminta ja rikas vuorovaikutuksen mahdollisuus kiireettömän päiväkotipäivän aikana. Varhaiskasvatuksen työntekijän tulee olla lapsen saatavilla, antaa huomiota, kantaa vastuu toiminnan kokonaisvaltaisesta sujumisesta ja taata turvalliset puitteet lapsen hoidolle, kasvatukselle ja opetukselle. Varhaiskasvatuksen perusta koostuu arjen pienistä ja suurista valinnoista ja sen päämäärä on lapsen tasapainoinen hyvinvointi.
Opinnäytetyön metodologinen esittely:
Triangulatiivisessä opinnäytetyössäni tiedonkeruumenetelminä ovat ryhmähaastattelut ja kirjalliset kyselyt. Analyysivaiheen toteutin teema – analyysillä.
Opinnäytetyön keskeiset tutkimustulokset ja johtopäätökset:
Varhaiskasvatuksessa tapahtuneiden muutosten myötä pienryhmien käyttäminen varhaiskasvatuksessa on kirjattu muun muassa Varhaiskasvatuksen suunnitelmien ja Esiopetuksen perusteisiin ja tullaan kirjaamaan myös useiden päiväkotien Varhaiskasvatussuunnitelmiin. Uusien käytäntömallien tiedon vastaanottaminen ja niihin sopeutuminen vaatii sekä aikaa että keskustelua henkilöstön välillä. Tämän vuoksi halusin tuoda tutkielman avulla esille varhaiskasvatuksen henkilöstön mielipiteitä, tuntemuksia, ennakkokäsityksiä ja kokemuksia pienryhmäpedagogiikan toteuttamisesta, jotta niistä esiin nousevat ajatukset pystyttäisiin tiedostamaan ja käsittelemään ennen kyseisen kasvatusmallin aloittamista. Saamieni tulosten perusteella koen pienryhmäpedagogiikan olevan hyvä varhaiskasvatuksen kasvatusmalli, kun sen toteuttamista lähestytään henkilöstöä kouluttaen, siitä keskustellen, sekä mielipiteet ja kokemukset esille tuoden. Näiden pohjalta yksikön pienryhmätoiminnan pedagogiset linjaukset kirjataan yhdessä ylös ja kasvatusmallin muokkautuessa hiljalleen jokaiselle yksikölle ja ryhmälle sopivaksi, lasten ja vanhempien tarpeet ja henkilöstön resurssit huomioiden.