Raskaan maantieliikenteen ammattikuljettajien työn kuormittavuuden arviointi Sensewear-Armband -analyysin avulla
Heino, Pinja (2013)
Heino, Pinja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302252579
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302252579
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia raskaan maantieliikenteen ammattikuljettajien työn fyysistä kuormittavuutta sekä työn kuormittavimpia työvaiheita. Kuljettajien maksimaalista suorituskykyä arvioitiin Non-Exercise-kyselyillä, jolloin työn kuormittavuutta pystyttiin vertailemaan koehenkilön maksimaalisen aerobiseen suorituskykyyn.
Tutkimukseen osallistui neljä raskaan maantieliikenteen ammattikuljettajaa. Kaikki tutkittavat olivat miehiä. Koehenkilöille suoritettiin vuorokauden (24 h) mittainen Armband-mittaus, jonka ohella koehenkilöt pitivät päivän toiminnoistaan aktiivisuuspäiväkirjaa sekä kuvasivat omia rasitustuntemuksiaan. Näitä mittaustuloksia suhteutettiin ja verrattiin koehenkilöiden arvioituun maksimaaliseen hapenottokykyyn sekä maksimaaliseen aerobiseen kapasiteettiin.
SenseWear Armband -mittauksen avulla saatiin tietoa muun muassa koehenkilöiden energian-kulutuksesta, fyysisen aktiivisuuden jakautumisesta työpäivän aikana ja unen määrästä. Koe-henkilöt pitivät lisäksi päiväkirjaa, johon he kirjasivat työvaiheita ja näiden aiheuttamia rasi-tustuntemuksia RPE-asteikon avulla. Koehenkilöiden maksimaalinen aerobinen suorituskyky arvioitiin kahden Non-Exersice-kyselyn avulla. Lisäksi koehenkilöiltä selvitettiin sairauspoissaoloja viimeisen 6 kuukauden ajalta.
Tutkimukseen osallistuvien kuljettajien keski-ikä oli 39,8 vuotta. Tulosten perusteella kuljettajan työ oli ylikuormittavaa kahdella kuljettajalla. Suurin työpäivän aikainen MET-keskiarvo oli 4,6 ja matalin 1,6. Tutkimukseen osallistuneiden kuljettajien työpäivän MET-keskiarvo oli 3,3. Kahdella tutkimukseen osallistujista ei työpäivän aikainen kuormitus noussut liialliseksi. Yhdellä koehenkilöllä fyysinen suorituskyky oli myös erittäin heikko. Toimintakyvyn ja työssä jaksamisen kannalta työn ei pitäisi olla ylikuormittavaa suhteessa yksilön fyysiseen suorituskykyyn. Raskaimmat työvaiheet olivat kuorman purku ja lastaus sekä auton huoltoon ja kunnossapitoon liittyvät työt.
Tutkimuksen tulosten mukaan kuljettajien tulisi olla kohtalaisessa fyysisessä kunnossa jaksaakseen työssä. Heikko fyysinen suorituskyky lisää työssä kuormittumista. Heikko yleiskunto on myös riski työssä pidemmällä aikavälillä. Se voi johtaa sairauspoissaolojen lisääntymiseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen sekä ennenaikaiseen eläköitymiseen. Ylikuormitus töissä voi myös johtaa onnettomuuksien ja työtapaturmien lisääntymiseen.
Asiasanat, maantieliikenne, ammattikuljettaja, työn kuormittavuus
Tutkimukseen osallistui neljä raskaan maantieliikenteen ammattikuljettajaa. Kaikki tutkittavat olivat miehiä. Koehenkilöille suoritettiin vuorokauden (24 h) mittainen Armband-mittaus, jonka ohella koehenkilöt pitivät päivän toiminnoistaan aktiivisuuspäiväkirjaa sekä kuvasivat omia rasitustuntemuksiaan. Näitä mittaustuloksia suhteutettiin ja verrattiin koehenkilöiden arvioituun maksimaaliseen hapenottokykyyn sekä maksimaaliseen aerobiseen kapasiteettiin.
SenseWear Armband -mittauksen avulla saatiin tietoa muun muassa koehenkilöiden energian-kulutuksesta, fyysisen aktiivisuuden jakautumisesta työpäivän aikana ja unen määrästä. Koe-henkilöt pitivät lisäksi päiväkirjaa, johon he kirjasivat työvaiheita ja näiden aiheuttamia rasi-tustuntemuksia RPE-asteikon avulla. Koehenkilöiden maksimaalinen aerobinen suorituskyky arvioitiin kahden Non-Exersice-kyselyn avulla. Lisäksi koehenkilöiltä selvitettiin sairauspoissaoloja viimeisen 6 kuukauden ajalta.
Tutkimukseen osallistuvien kuljettajien keski-ikä oli 39,8 vuotta. Tulosten perusteella kuljettajan työ oli ylikuormittavaa kahdella kuljettajalla. Suurin työpäivän aikainen MET-keskiarvo oli 4,6 ja matalin 1,6. Tutkimukseen osallistuneiden kuljettajien työpäivän MET-keskiarvo oli 3,3. Kahdella tutkimukseen osallistujista ei työpäivän aikainen kuormitus noussut liialliseksi. Yhdellä koehenkilöllä fyysinen suorituskyky oli myös erittäin heikko. Toimintakyvyn ja työssä jaksamisen kannalta työn ei pitäisi olla ylikuormittavaa suhteessa yksilön fyysiseen suorituskykyyn. Raskaimmat työvaiheet olivat kuorman purku ja lastaus sekä auton huoltoon ja kunnossapitoon liittyvät työt.
Tutkimuksen tulosten mukaan kuljettajien tulisi olla kohtalaisessa fyysisessä kunnossa jaksaakseen työssä. Heikko fyysinen suorituskyky lisää työssä kuormittumista. Heikko yleiskunto on myös riski työssä pidemmällä aikavälillä. Se voi johtaa sairauspoissaolojen lisääntymiseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen sekä ennenaikaiseen eläköitymiseen. Ylikuormitus töissä voi myös johtaa onnettomuuksien ja työtapaturmien lisääntymiseen.
Asiasanat, maantieliikenne, ammattikuljettaja, työn kuormittavuus