Naisten kokemuksia sikiöseulonnasta saadusta neuvonnasta äitiyshuollossa
Vilén, Milla (2012)
Vilén, Milla
Tampereen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303042869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303042869
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaisia kokemuksia raskaana olevilla ja lapsen saaneilla naisilla oli sikiöseulonnasta saadusta ohjauksesta äitiyshuollossa. Teoriaosassa esiteltiin sikiöseulontoja koskevat lait ja säädännöt sekä niiden toteuttamistavat. Lisäksi paneuduttiin sikiöseulontojen eettisiin ongelmiin sekä vuorovaikutukselliseen tukemiseen kätilötyössä. Tutkimusaihe oli rajattu ennen sikiöseulontoja tapahtuvaan ohjaukseen ja neuvontaan sekä ohjaukseen ja neuvontaan sen jälkeen, kun seulonnoissa ilmeni jotain poikkeavaa.
Kokemuksia raskaana olevien naisten saamasta neuvonnasta kerättiin kyselytutkimuksella. Internetin keskustelupalstoilla julkaistiin viesti, missä pyydettiin aikaisintaan vuonna 2010 raskaaksi tulleita naisia kirjoittamaan kokemuksistaan sikiöseulontojen neuvonnasta. Vastauksia saatiin yhteensä kuusi. Vastaukset analysoitiin narratiivisella analyysilla ja niistä muodostettiin erilaisia tyyppikertomuksia.
Tutkimustulosten perusteella sikiöseulontojen neuvonnassa on kehitettävää. Ennen sikiöseulontoja saatu neuvonta oli kaikkien tyyppikertomusten perusteella ainakin jonkin verran puutteellista. Raskaana olevat naiset kokivat, etteivät tiedä, mitä seulontojen avulla tarkalleen etsitään tai sitten neuvonta oli niin puutteellista, että naisten piti hakea itsenäisesti lisätietoa seulonnoista saadun ohjauksen jälkeen. Myös kokemus, ettei neuvonnan puutteen vuoksi ollut osallisena missään seulontaprosessissa, ja kokemus siitä, että olisi tarvinnut neuvontaa toisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseulonnasta, mutta neuvontaa ei ollut osattu antaa, nousivat esille tyyppikertomuksissa. Kun sikiöseulonnoissa ilmeni jotain poikkeavaa, jäi naisille positiivinen tai negatiivinen mielikuva saadusta neuvonnasta.
Sikiöseulontojen neuvonnassa tulisi pyrkiä siihen, että jokainen äitiyshuollon asiakas pystyisi tekemään tietoisen päätöksen seulontoihin osallistumisesta. Tämä tavoite ei vieläkään toteudu. Kätilön tulisi kehittää jatkuvasti vuorovaikutuksellisen tukemisen taitojaan pyrkien asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaan voimavaraistumiseen. Koska tutkimusaineistossa ei ilmennyt yhtäkään tarinaa, jossa oltaisiin yksiselitteisesti sitä mieltä, että ohjaus olisi ollut laadukasta, olisi tarpeellista selvittää aihetta sellaisin tiedonhakumenetelmin, joiden avulla todennäköisemmin saataisiin selville myös positiivisia kertomuksia. Tällainen menetelmä voisi olla esimerkiksi neuvoloiden kautta toteutettu kysely.
Kokemuksia raskaana olevien naisten saamasta neuvonnasta kerättiin kyselytutkimuksella. Internetin keskustelupalstoilla julkaistiin viesti, missä pyydettiin aikaisintaan vuonna 2010 raskaaksi tulleita naisia kirjoittamaan kokemuksistaan sikiöseulontojen neuvonnasta. Vastauksia saatiin yhteensä kuusi. Vastaukset analysoitiin narratiivisella analyysilla ja niistä muodostettiin erilaisia tyyppikertomuksia.
Tutkimustulosten perusteella sikiöseulontojen neuvonnassa on kehitettävää. Ennen sikiöseulontoja saatu neuvonta oli kaikkien tyyppikertomusten perusteella ainakin jonkin verran puutteellista. Raskaana olevat naiset kokivat, etteivät tiedä, mitä seulontojen avulla tarkalleen etsitään tai sitten neuvonta oli niin puutteellista, että naisten piti hakea itsenäisesti lisätietoa seulonnoista saadun ohjauksen jälkeen. Myös kokemus, ettei neuvonnan puutteen vuoksi ollut osallisena missään seulontaprosessissa, ja kokemus siitä, että olisi tarvinnut neuvontaa toisen raskauskolmanneksen yhdistelmäseulonnasta, mutta neuvontaa ei ollut osattu antaa, nousivat esille tyyppikertomuksissa. Kun sikiöseulonnoissa ilmeni jotain poikkeavaa, jäi naisille positiivinen tai negatiivinen mielikuva saadusta neuvonnasta.
Sikiöseulontojen neuvonnassa tulisi pyrkiä siihen, että jokainen äitiyshuollon asiakas pystyisi tekemään tietoisen päätöksen seulontoihin osallistumisesta. Tämä tavoite ei vieläkään toteudu. Kätilön tulisi kehittää jatkuvasti vuorovaikutuksellisen tukemisen taitojaan pyrkien asiakaslähtöisyyteen ja asiakkaan voimavaraistumiseen. Koska tutkimusaineistossa ei ilmennyt yhtäkään tarinaa, jossa oltaisiin yksiselitteisesti sitä mieltä, että ohjaus olisi ollut laadukasta, olisi tarpeellista selvittää aihetta sellaisin tiedonhakumenetelmin, joiden avulla todennäköisemmin saataisiin selville myös positiivisia kertomuksia. Tällainen menetelmä voisi olla esimerkiksi neuvoloiden kautta toteutettu kysely.