Vanhemmuus sijaishuollon aikana : Kokemuksia vanhemmuudesta ja sijaishuoltopaikasta vanhemmuuden tukijana
Arvonen, Henriika (2013)
Arvonen, Henriika
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303062999
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303062999
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin Raholan perhetukikeskuksen lasten kuntoutusosastolle, josta ilmaistiin tarvetta kyseiselle tutkimukselle. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten huostaanotettuina olleiden lasten vanhemmat ovat kokeneet oman vanhemmuutensa lapsen sijaishuollon aikana ja tapahtuiko siinä muutoksia lapsen sijaishuollon päätyttyä. Tavoitteena oli myös selvittää millaisena he kokivat sijaishuoltopaikan toiminnan oman vanhemmuutensa tukemisessa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastatteluissa käytettiin tukena haastattelurunkoa, johon oli koottu apukysymyksiä. Haastateltavana oli yhteensä kuusi vanhempaa, joista jokaisella on ollut yksi lapsi huostaanotettuna ja sijoitettuna edellä mainitulle osastolle. Haastatelluista vanhemmista kolme oli isiä ja kolme äitejä ja osa haastatelluista vanhemmista oli pariskuntia. Haastatteluhetkellä jokaisen lapsen huostaanotto oli purettu ja lapsi palannut takaisin kotiin vanhempien/vanhemman luokse. Lasten sijoitukset olivat kestäneet 16-28 kuukautta vuosien 2008-2011 välisenä aikana.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat kokivat pääosin, että vanhemmuus ei ollut muuttunut lapsen sijaishuollon aikana ainakaan negatiiviseen suuntaan. Suurin osa vanhemmista koki vanhemmuudessaan kuitenkin tapahtuneen positiivisia muutoksia lapsen huostaanoton päättymisen jälkeen. Positiivisina vanhemmuuden muutoksina vanhemmat kokivat muun muassa vahvistumisen vanhempana, paremman luottamuksen itseensä vanhempana sekä lähentyneen suhteen omaan lapseen. Vanhemmat myös kokivat pääsääntöisesti, että olivat saaneet riittävästi tukea omaan vanhemmuuteensa sijaishuoltopaikasta. Osa vanhemmista oli jäänyt kaipaamaan mahdollisuutta vertaistuen saamiseen sijaishuoltopaikan muilta samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta, mutta erityisesti osaston perhetyön tekemää työtä ja yhteisiä retkiä arvostettiin ja pidettiin tärkeinä vanhemmuuden tukemisen kannalta.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastatteluissa käytettiin tukena haastattelurunkoa, johon oli koottu apukysymyksiä. Haastateltavana oli yhteensä kuusi vanhempaa, joista jokaisella on ollut yksi lapsi huostaanotettuna ja sijoitettuna edellä mainitulle osastolle. Haastatelluista vanhemmista kolme oli isiä ja kolme äitejä ja osa haastatelluista vanhemmista oli pariskuntia. Haastatteluhetkellä jokaisen lapsen huostaanotto oli purettu ja lapsi palannut takaisin kotiin vanhempien/vanhemman luokse. Lasten sijoitukset olivat kestäneet 16-28 kuukautta vuosien 2008-2011 välisenä aikana.
Tutkimustulosten mukaan vanhemmat kokivat pääosin, että vanhemmuus ei ollut muuttunut lapsen sijaishuollon aikana ainakaan negatiiviseen suuntaan. Suurin osa vanhemmista koki vanhemmuudessaan kuitenkin tapahtuneen positiivisia muutoksia lapsen huostaanoton päättymisen jälkeen. Positiivisina vanhemmuuden muutoksina vanhemmat kokivat muun muassa vahvistumisen vanhempana, paremman luottamuksen itseensä vanhempana sekä lähentyneen suhteen omaan lapseen. Vanhemmat myös kokivat pääsääntöisesti, että olivat saaneet riittävästi tukea omaan vanhemmuuteensa sijaishuoltopaikasta. Osa vanhemmista oli jäänyt kaipaamaan mahdollisuutta vertaistuen saamiseen sijaishuoltopaikan muilta samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta, mutta erityisesti osaston perhetyön tekemää työtä ja yhteisiä retkiä arvostettiin ja pidettiin tärkeinä vanhemmuuden tukemisen kannalta.