Theseus käyttökatko ma 22.4. klo 12 alkaen. Katko jatkuu 22.4. klo 15 asti ja on koko Theseuksen laajuinen. Lisäksi töiden käsittely ja syöttö on estetty ti 23.4. ainakin klo 12 asti. Theseus service break from Mon 22.4. at 12:00. The break will last until 15:00 on Mon 22.4. and is Theseus-wide. In addition, processing and uploading of work will be blocked until at least 12:00 on Tue 23.4.
Hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta
Räty, Tiina; Väisänen, Jaana (2012)
Räty, Tiina
Väisänen, Jaana
Savonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303273706
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201303273706
Tiivistelmä
Kipu on yhtä aikaa sekä fysiologinen ilmiö että tunne- tai aistikokemus. Lapsen kipu on yleisimmin akuuttia kipua, joka johtuu joko tapaturmasta tai toimenpiteestä. Jos lapsen kehitys on jäänyt jälkeen, voi kivusta ymmärrettävästi viestiminen olla vaikeaa. Kehitysvammaisten lasten kivusta ei ole saatavilla suomenkielistä tutkittua tietoa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS). Tavoitteena oli, että hoitajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia kokonaisvaltaisen kivunhoitotyön kehittämisessä sekä mahdollisten kehittämistarpeiden löytämisessä. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia valmiuksia hoitajilla on toteuttaa kehitysvammaisen lapsen kivun arviointia ja mittaamista, minkälaisia keinoja he käyttävät kivun arviointiin ja mittaamiseen sekä miten kivun mittaaminen ja arviointi toteutuvat osastolla.
Tutkimuskohde oli Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten operatiivinen yksikkö, jossa hoidetaan 0–17-vuotiaita lapsia ja nuoria. Laadullisen tutkimuksen aineisto saatiin yhdessä ryhmähaastattelussa, jossa haastateltiin yhteensä kuutta sairaan- ja lastenhoitajaa, jotka kaikki työskentelivät osastolla. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksista selvisi, että hoitajat eivät ole saaneet varsinaista koulutusta kehitysvammaisen lapsen kivunhoidosta, mutta sille olisi tarvetta. Kivun mittaamisen ja arvioinnin hoitajat kokivat haastavina ja kehitysvammaisen lapsen tullessa osastolle hoitoon tärkeimpänä pidettiin yhteistyötä vanhempien kanssa. Kommunikointi potilaan kanssa oli usein hankalaa. Positiivisina asioina esille nousivat toimiva omahoitajajärjestely sekä mahdollisuus muokata tiloja lapselle sopivaksi.
Jatkokehittämisaiheena tutkimuksen perusteella voisi olla oppaan tekeminen kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta osaston käyttöön.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien kokemuksia kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS). Tavoitteena oli, että hoitajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia kokonaisvaltaisen kivunhoitotyön kehittämisessä sekä mahdollisten kehittämistarpeiden löytämisessä. Tutkimustehtävänä oli selvittää millaisia valmiuksia hoitajilla on toteuttaa kehitysvammaisen lapsen kivun arviointia ja mittaamista, minkälaisia keinoja he käyttävät kivun arviointiin ja mittaamiseen sekä miten kivun mittaaminen ja arviointi toteutuvat osastolla.
Tutkimuskohde oli Kuopion yliopistollisen sairaalan lasten operatiivinen yksikkö, jossa hoidetaan 0–17-vuotiaita lapsia ja nuoria. Laadullisen tutkimuksen aineisto saatiin yhdessä ryhmähaastattelussa, jossa haastateltiin yhteensä kuutta sairaan- ja lastenhoitajaa, jotka kaikki työskentelivät osastolla. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustuloksista selvisi, että hoitajat eivät ole saaneet varsinaista koulutusta kehitysvammaisen lapsen kivunhoidosta, mutta sille olisi tarvetta. Kivun mittaamisen ja arvioinnin hoitajat kokivat haastavina ja kehitysvammaisen lapsen tullessa osastolle hoitoon tärkeimpänä pidettiin yhteistyötä vanhempien kanssa. Kommunikointi potilaan kanssa oli usein hankalaa. Positiivisina asioina esille nousivat toimiva omahoitajajärjestely sekä mahdollisuus muokata tiloja lapselle sopivaksi.
Jatkokehittämisaiheena tutkimuksen perusteella voisi olla oppaan tekeminen kehitysvammaisen lapsen kivun arvioinnista ja mittaamisesta osaston käyttöön.