Talotehtaan tyyppirakenteiden kylmäsiltatarkastelut
Nylander, Mirka (2013)
Nylander, Mirka
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304033926
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304033926
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli laskea lamellihirsitalon kylmäsiltojen todelliset laskenta-arvot ja U-arvot rakennusmääräyskokoelman osan C4 luonnoksen mukaisesti. Tutkimuksen avulla oli tarkoitus selvittää, kuinka suuri merkitys todellisilla kylmäsiltojen arvoilla on lamellihirsitalon energiatehokkuuteen verrattuna Suomen rakennusmääräyskokoelman osassa D5 annettuihin taulukkoarvoihin.
Työ tehtiin sekä simuloimalla rakenteet numeerisesti että laskemalla sitä kautta käsin erityyppisten liitosten viivamaisten lisäkonduktanssien arvot. Sen lisäksi laskettiin jokaiselle rakennusosalle uudet, luonnoksella olevan C4:n mukaiset U-arvot.
Työssä tarkasteltiin 21 erilaista liitosta. Ryömintätilaisen alapohjan viivamaiselle lisäkonduktanssille ei tässä työssä saatu tulosta, ja yläpohjan ja hirsiseinän välisen liitoksen viivamainen lisäkonduktanssi pysyi jokaisen eristevahvuuden yhteydessä samassa kuin annettu taulukkoarvo.
Parannusta annettuihin taulukkoarvoihin saatiin yhdessätoista liitoksessa. Nämä liitokset olivat kaikki ikkunan ja hirsiseinän väliset liitokset, maanvastaisen alapohjan liitos, putkivintin yläpohjaliitos, hirsiseinien välinen classic-nurkka sekä ulko- että sisänurkka, jiirisisänurkkaliitos, putkivintin sisänurkkaliitos ja väli-pohjaliitos. Liitokset, joissa saadut tulokset olivat annettuja taulukkoarvoja huonompia olivat kaikki ikkunan ja rankaseinän väliset liitokset, hirsiseinien välinen jiiriulkonurkka ja rankarakenteisten seinien välinen ulkonurkka.
Maanvastaisen alapohjan ja ryömintätilaisen alapohjan U-arvo laskettiin uuden, luonnoksella olevan C4:n mukaisella tarkalla menettelyllä. Yksinkertaiseen menettelyyn verrattuna tulokset paranivat alapohjasta riippuen 14 - 15 %. Yläpohja ja rankarakenteiset ulkoseinät laskettiin ylä- ja alalikiarvomenetelmällä. Näiden rakenneosien U-arvot eivät juurikaan aiemmin saaduista arvoista poikenneet. Yläpohjan U-arvon yhteydessä tarkastettiin luonnollinen konvektio lämmöneristeessä. Kaikilla eristevahvuuksilla arvo jäi alle viiteen raja-arvon ollessa 15.
Työ tehtiin sekä simuloimalla rakenteet numeerisesti että laskemalla sitä kautta käsin erityyppisten liitosten viivamaisten lisäkonduktanssien arvot. Sen lisäksi laskettiin jokaiselle rakennusosalle uudet, luonnoksella olevan C4:n mukaiset U-arvot.
Työssä tarkasteltiin 21 erilaista liitosta. Ryömintätilaisen alapohjan viivamaiselle lisäkonduktanssille ei tässä työssä saatu tulosta, ja yläpohjan ja hirsiseinän välisen liitoksen viivamainen lisäkonduktanssi pysyi jokaisen eristevahvuuden yhteydessä samassa kuin annettu taulukkoarvo.
Parannusta annettuihin taulukkoarvoihin saatiin yhdessätoista liitoksessa. Nämä liitokset olivat kaikki ikkunan ja hirsiseinän väliset liitokset, maanvastaisen alapohjan liitos, putkivintin yläpohjaliitos, hirsiseinien välinen classic-nurkka sekä ulko- että sisänurkka, jiirisisänurkkaliitos, putkivintin sisänurkkaliitos ja väli-pohjaliitos. Liitokset, joissa saadut tulokset olivat annettuja taulukkoarvoja huonompia olivat kaikki ikkunan ja rankaseinän väliset liitokset, hirsiseinien välinen jiiriulkonurkka ja rankarakenteisten seinien välinen ulkonurkka.
Maanvastaisen alapohjan ja ryömintätilaisen alapohjan U-arvo laskettiin uuden, luonnoksella olevan C4:n mukaisella tarkalla menettelyllä. Yksinkertaiseen menettelyyn verrattuna tulokset paranivat alapohjasta riippuen 14 - 15 %. Yläpohja ja rankarakenteiset ulkoseinät laskettiin ylä- ja alalikiarvomenetelmällä. Näiden rakenneosien U-arvot eivät juurikaan aiemmin saaduista arvoista poikenneet. Yläpohjan U-arvon yhteydessä tarkastettiin luonnollinen konvektio lämmöneristeessä. Kaikilla eristevahvuuksilla arvo jäi alle viiteen raja-arvon ollessa 15.