Reumapotilaan saumaton hoitopolku
Turpeenoja, Janiika (2013)
Turpeenoja, Janiika
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302262659
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201302262659
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä kartoitus reumapotilaiden hoitopolusta perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvalla Lohjan sairaanhoitoalueella. Hoitopolkumalli ei ole ollut käytössä sellaisenaan, joten tavoitteena ja tarkoituksena oli päivittää ja aktivoida hoitopolkumalli toimivaksi perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon.
Työ toteutettiin Lohjan Reuma & Tules ry:n toimeksi antamana vuosien 2011-2012 aikana. Luonteeltaan tämä opinnäytetyö oli sekä laadullinen tutkimus että kehittämistyö. Laadullinen tutkimus tehtiin deduktiivisena sisällönanalyysinä haastattelemalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaisia sekä Lohjan Reuma & Tules ry:n jäseniä. Kehittämisprojektin varsinaisena tuotoksena oli laatia tekstiversionpohjalta graafinen kuvio, joka myöhemmin teetettäisiin internetiin samankaltaisena kuviona tekstiversion tilalle.
Teoreettinen viitekehys rajattiin tulehduksellisiin reumasairauksiin sekä hoitopolun käsitteistöön. Tulehduksellisista reumasairauksista käsiteltiin nivel- ja selkärankareuman pääpiirteitä oireineen, toteamisineen ja hoitoineen. Hoitopolkukäsitteistöön liittyy erilaiset hoito- ja palveluohjelmat sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla pohjautuen muun muassa Käypä hoito-suosituksiin.
Tutkimustulokset osoittivat, että hoitopolkumalli ei toimi sellaisenaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Hoidon aloitus ja alkuseuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa, mutta sairauden muuttuessa stabiiliksi tai vähäoireiseksi ei jatkohoito palaudu takaisin perusterveydenhuoltoon. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa on tiedostettu tämä pitkään ja yritetty yhteistyötä koulutuksin ja seminaarein erikoissairaanhoidon toimesta. Perusterveydenhuolto on kokenut tiukkojen resurssien olevan haasteena tiiviimpään yhteistyöhön erikoissairaanhoidon kanssa. Potilaat kokivat reuman hoidon olevan pääasiassa erikoissairaanhoidossa, mutta reuman liitännäissairaudet hoidetaan kyllä perusterveydenhuollossa.
Kehittämiskohteeksi löytyi erityisesti potilastietojen kulkeminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi koettiin, että säännöllisiä käyntiaikoja tarvittaisiin enemmän. Turvakokeiden ja kortisoni-injektioiden koordinointia tulisi myös kehittää enemmän pe-rusterveydenhuoltoon.
Syksyllä 2012 reumalääkkeiden turvakokeet ovat asteittain siirtyneet takaisin perusterveydenhuollon piiriin. Hoitopolkumallia alettiin vuoden 2012 lopulla päivittää, mutta se vaatii resursseja eri osapuolilta. Jatkossa tarvittaisiin säännöllisiä koulutuksia perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille, jotta osaamista saataisiin myös perusterveydenhuoltoon.
Työ toteutettiin Lohjan Reuma & Tules ry:n toimeksi antamana vuosien 2011-2012 aikana. Luonteeltaan tämä opinnäytetyö oli sekä laadullinen tutkimus että kehittämistyö. Laadullinen tutkimus tehtiin deduktiivisena sisällönanalyysinä haastattelemalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaisia sekä Lohjan Reuma & Tules ry:n jäseniä. Kehittämisprojektin varsinaisena tuotoksena oli laatia tekstiversionpohjalta graafinen kuvio, joka myöhemmin teetettäisiin internetiin samankaltaisena kuviona tekstiversion tilalle.
Teoreettinen viitekehys rajattiin tulehduksellisiin reumasairauksiin sekä hoitopolun käsitteistöön. Tulehduksellisista reumasairauksista käsiteltiin nivel- ja selkärankareuman pääpiirteitä oireineen, toteamisineen ja hoitoineen. Hoitopolkukäsitteistöön liittyy erilaiset hoito- ja palveluohjelmat sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla pohjautuen muun muassa Käypä hoito-suosituksiin.
Tutkimustulokset osoittivat, että hoitopolkumalli ei toimi sellaisenaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Hoidon aloitus ja alkuseuranta tapahtuu erikoissairaanhoidossa, mutta sairauden muuttuessa stabiiliksi tai vähäoireiseksi ei jatkohoito palaudu takaisin perusterveydenhuoltoon. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa on tiedostettu tämä pitkään ja yritetty yhteistyötä koulutuksin ja seminaarein erikoissairaanhoidon toimesta. Perusterveydenhuolto on kokenut tiukkojen resurssien olevan haasteena tiiviimpään yhteistyöhön erikoissairaanhoidon kanssa. Potilaat kokivat reuman hoidon olevan pääasiassa erikoissairaanhoidossa, mutta reuman liitännäissairaudet hoidetaan kyllä perusterveydenhuollossa.
Kehittämiskohteeksi löytyi erityisesti potilastietojen kulkeminen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Lisäksi koettiin, että säännöllisiä käyntiaikoja tarvittaisiin enemmän. Turvakokeiden ja kortisoni-injektioiden koordinointia tulisi myös kehittää enemmän pe-rusterveydenhuoltoon.
Syksyllä 2012 reumalääkkeiden turvakokeet ovat asteittain siirtyneet takaisin perusterveydenhuollon piiriin. Hoitopolkumallia alettiin vuoden 2012 lopulla päivittää, mutta se vaatii resursseja eri osapuolilta. Jatkossa tarvittaisiin säännöllisiä koulutuksia perusterveydenhuollon lääkäreille ja hoitajille, jotta osaamista saataisiin myös perusterveydenhuoltoon.