Painajaisesta pelastus - Nuorten ääni lastensuojelun avohuollossa
Jäppinen, Petra; Flyktman, Minna (2009)
Jäppinen, Petra
Flyktman, Minna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016582
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912016582
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Flyktman, Minna & Jäppinen, Petra. Painajaisesta pelastus–Nuorten ääni lastensuojelun avohuollossa. Järvenpää, syksy 2009, 72 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Päihteet ja syrjäytyminen. Sosionomi, ylempi AMK.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia olivat lastensuojelun avohuollon asiakasnuorten kokemukset lastensuojelusta sekä miten nuorten osallisuus ja kuuleminen heidän asiakasprosessissaan oli toteutunut. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa vähän tutkitusta aiheesta sekä nostaa esiin näkökulmia nuorten kanssa tehtävään lastensuojelutyöhön. Nuorten kokemusten ja mielipiteiden avulla nostettiin esille avohuollon lastensuojelutyön kehittämistarpeita.
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää 16–19-vuotiasta lastensuojelun avohuollon asiakasnuorta. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla, joiden tueksi hahmoteltiin nuorten elämänkaaret. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja aineistosta esiin nousseista elämäntarinoista tyypiteltiin kahden nuoren tarinat. Tarinoiden kautta kuvataan lastensuojelunuorelle tyypillisiä elämänvaiheita, asiakkuuteen johtaneita syitä sekä tuodaan esiin nuoren ääni lastensuojelun keskiöstä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorten kuuleminen ja osallisuus eivät toteudu asiamukaisella tavalla. Nuori kokee lastensuojelun negatiiviseksi, kun hän ei ole tullut riittävästi kuulluksi. Nuorten toiveena oli, että heidän toiveitaan ja mielipiteitään kuultaisiin entistä enemmän ja että niillä olisi todellista painoarvoa mietittäessä lastensuojelullisia toimenpiteitä.
Nuorten kokemusten perusteella lastensuojeluasiakkuudesta on ollut hyötyä, kun nuori on itse pyytänyt ja hakenut apua. Lastensuojelu on muuttunut pelottavasta ja hämmentävästä ehkä vastentahtoisestakin tahosta positiiviseksi kokemukseksi. Osalle nuorista lastensuojelun tarjoama tuki on ollut koko elämän kantava voima.
Avohuollon lastensuojelutyössä nuoren kuulemiseen ja kohtaamiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Nuorelle on tärkeää, että hänet kohdataan aidosti ja empaattisesti ja että juuri hänestä ollaan kiinnostuneita. Häntä ei saa tuomita tehtyjen virheiden perusteella vaan kannustaa ja motivoida elämässään eteenpäin. Lastensuojelulainkin velvoittamat, nuoren omat tapaamiset ilman vanhempia ovat perusedellytys kuulluksi tulemisen kokemiselle. Myös tiedon lisääminen lastensuojelupalveluista ja työskentelyprosessin etenemisestä ovat pohjana onnistuneelle lastensuojeluasiakkuudelle.
Asiasanat: Lastensuojelu, lastensuojelulaki, lastensuojelun avohuolto, osallisuus, kuulluksi tuleminen
Flyktman, Minna & Jäppinen, Petra. Painajaisesta pelastus–Nuorten ääni lastensuojelun avohuollossa. Järvenpää, syksy 2009, 72 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma. Päihteet ja syrjäytyminen. Sosionomi, ylempi AMK.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaisia olivat lastensuojelun avohuollon asiakasnuorten kokemukset lastensuojelusta sekä miten nuorten osallisuus ja kuuleminen heidän asiakasprosessissaan oli toteutunut. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa vähän tutkitusta aiheesta sekä nostaa esiin näkökulmia nuorten kanssa tehtävään lastensuojelutyöhön. Nuorten kokemusten ja mielipiteiden avulla nostettiin esille avohuollon lastensuojelutyön kehittämistarpeita.
Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää 16–19-vuotiasta lastensuojelun avohuollon asiakasnuorta. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla, joiden tueksi hahmoteltiin nuorten elämänkaaret. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja aineistosta esiin nousseista elämäntarinoista tyypiteltiin kahden nuoren tarinat. Tarinoiden kautta kuvataan lastensuojelunuorelle tyypillisiä elämänvaiheita, asiakkuuteen johtaneita syitä sekä tuodaan esiin nuoren ääni lastensuojelun keskiöstä.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuorten kuuleminen ja osallisuus eivät toteudu asiamukaisella tavalla. Nuori kokee lastensuojelun negatiiviseksi, kun hän ei ole tullut riittävästi kuulluksi. Nuorten toiveena oli, että heidän toiveitaan ja mielipiteitään kuultaisiin entistä enemmän ja että niillä olisi todellista painoarvoa mietittäessä lastensuojelullisia toimenpiteitä.
Nuorten kokemusten perusteella lastensuojeluasiakkuudesta on ollut hyötyä, kun nuori on itse pyytänyt ja hakenut apua. Lastensuojelu on muuttunut pelottavasta ja hämmentävästä ehkä vastentahtoisestakin tahosta positiiviseksi kokemukseksi. Osalle nuorista lastensuojelun tarjoama tuki on ollut koko elämän kantava voima.
Avohuollon lastensuojelutyössä nuoren kuulemiseen ja kohtaamiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän. Nuorelle on tärkeää, että hänet kohdataan aidosti ja empaattisesti ja että juuri hänestä ollaan kiinnostuneita. Häntä ei saa tuomita tehtyjen virheiden perusteella vaan kannustaa ja motivoida elämässään eteenpäin. Lastensuojelulainkin velvoittamat, nuoren omat tapaamiset ilman vanhempia ovat perusedellytys kuulluksi tulemisen kokemiselle. Myös tiedon lisääminen lastensuojelupalveluista ja työskentelyprosessin etenemisestä ovat pohjana onnistuneelle lastensuojeluasiakkuudelle.
Asiasanat: Lastensuojelu, lastensuojelulaki, lastensuojelun avohuolto, osallisuus, kuulluksi tuleminen