Rakenteellinen sähköinen kirjaus : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Pitkänen, Henna; Moisio, Taru (2013)
Pitkänen, Henna
Moisio, Taru
Laurea-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255065
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304255065
Tiivistelmä
Valtioneuvostossa tehtiin päätös 11.4.2002 siirtymisestä sähköiseen potilastietojärjestelmään vuoden 2007 loppuun mennessä. Tämä päätös koskettaa kaikkia Suomen sairaanhoitopiirejä. Tavoitteena on saada toteutumaan yhtenäinen kirjaamistapa, joka mahdollistaa tietojen tallentamisen yhteiseen Kansalliseen Terveysarkistoon. Näin kirjatut potilastiedot ovat alan ammattilaisten käytettävissä, edellyttäen potilaan antamaa lupaa. Kansallinen TerveysArkisto käsittää kolme peruspalvelua: sähköinen lääkemääräys (eResepti), potilastietojen arkisto (eArkisto) sekä kansalaisten omien tietojen katselumahdollisuus (eKatselu).
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on ollut suuri haaste koko Suomen sairaanhoitopiirien kannalta. Uudistus on muuttanut paljon henkilöstön työnkuvaa niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin. Muutos ja sitä edeltänyt suunnittelu on vaatinut työtä, aikaa ja edellyttänyt paljon moniammatillista työskentelyä.
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on ajoittain koettu myös uhaksi, koska uusien potilastietojärjestelmien kehittäminen ja niihin siirtyminen on ajallisesti tapahtunut nopeasti. Eroa on myös siinä, että terveyskeskuksissa sähköinen potilastietojärjestelmä on ollut käytössä jo 1980-luvulta lähtien, kun taas erikoissairaanhoidossa sähköiseen kirjaamiseen siirryttiin vasta 2000-luvulla. Suomessa on käytössä erilaisia potilastietojärjestelmiä esimerkiksi leikkaussalien, poliklinikoiden, päivystyksen ja synnytysosastojen kesken. Näillä kaikilla on omat tarpeensa ja siksi ohjelmat ovat erilaisia. Haasteena on saada nämä erilaiset ohjelmat keskustelemaan keskenään, jotta tieto olisi nopeammin käytettävissä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sähköisen kirjaamisen tuomaa hyötyä hoitotyölle.
Tutkimuskysymyksemme oli: Mitä hyötyä hoitotyölle on sähköisestä, rakenteellisesta kirjaamisesta? Alakysymyksiksi muodostuivat seuraavat: Mitkä seikat vaikuttivat siihen, että hoitotyössä siirryttiin sähköiseen kirjaamiseen? Mitä hyötyä sähköinen kirjaaminen tuo hoitotyön päivittäiseen toimintaan?
Toteutimme opinnäytetyön systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön aineiston kokosimme suorittamalla tiedonhaun. Valitsimme eri tietokannoista sekä manuaalisella haulla, väitöskirjoja, pro gradu –tutkielmia ja hoito- ja lääketieteellisiä lehtiartikkeleita. Kävimme läpi aineistoamme ja karsimme joukosta ne aineistot jotka eivät mielestämme kattaneet valitsemaamme aihetta.
Työhön valittujen kuuden aineiston pohjalta suoritimme sisällönanalyysin. Sisällönanalyysin perusteella kokosimme löytämistämme aiheista pelkistyksiä ja alaotsikoita. Aineistomme pohjalta esille nousivat seuraavat aiheet: potilasturvallisuuden parantaminen, ajankäytön tehostaminen, moniammatillisen yhteistyön lisääminen sekä työn hallinta.
Tulevaisuudessa sähköinen potilastietojärjestelmä ja siihen liittyvä sähköinen kirjaaminen tulevat olemaan avainasemassa, kun parannetaan potilasturvallisuutta ja helpotetaan tiedonvälittymistä.
Avainsanat: sähköinen kirjaaminen, rakenteellinen kirjaaminen, potilasasiakirja, hoitotyö
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on ollut suuri haaste koko Suomen sairaanhoitopiirien kannalta. Uudistus on muuttanut paljon henkilöstön työnkuvaa niin terveyskeskuksissa kuin sairaaloissakin. Muutos ja sitä edeltänyt suunnittelu on vaatinut työtä, aikaa ja edellyttänyt paljon moniammatillista työskentelyä.
Siirtyminen sähköiseen kirjaamiseen on ajoittain koettu myös uhaksi, koska uusien potilastietojärjestelmien kehittäminen ja niihin siirtyminen on ajallisesti tapahtunut nopeasti. Eroa on myös siinä, että terveyskeskuksissa sähköinen potilastietojärjestelmä on ollut käytössä jo 1980-luvulta lähtien, kun taas erikoissairaanhoidossa sähköiseen kirjaamiseen siirryttiin vasta 2000-luvulla. Suomessa on käytössä erilaisia potilastietojärjestelmiä esimerkiksi leikkaussalien, poliklinikoiden, päivystyksen ja synnytysosastojen kesken. Näillä kaikilla on omat tarpeensa ja siksi ohjelmat ovat erilaisia. Haasteena on saada nämä erilaiset ohjelmat keskustelemaan keskenään, jotta tieto olisi nopeammin käytettävissä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sähköisen kirjaamisen tuomaa hyötyä hoitotyölle.
Tutkimuskysymyksemme oli: Mitä hyötyä hoitotyölle on sähköisestä, rakenteellisesta kirjaamisesta? Alakysymyksiksi muodostuivat seuraavat: Mitkä seikat vaikuttivat siihen, että hoitotyössä siirryttiin sähköiseen kirjaamiseen? Mitä hyötyä sähköinen kirjaaminen tuo hoitotyön päivittäiseen toimintaan?
Toteutimme opinnäytetyön systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyön aineiston kokosimme suorittamalla tiedonhaun. Valitsimme eri tietokannoista sekä manuaalisella haulla, väitöskirjoja, pro gradu –tutkielmia ja hoito- ja lääketieteellisiä lehtiartikkeleita. Kävimme läpi aineistoamme ja karsimme joukosta ne aineistot jotka eivät mielestämme kattaneet valitsemaamme aihetta.
Työhön valittujen kuuden aineiston pohjalta suoritimme sisällönanalyysin. Sisällönanalyysin perusteella kokosimme löytämistämme aiheista pelkistyksiä ja alaotsikoita. Aineistomme pohjalta esille nousivat seuraavat aiheet: potilasturvallisuuden parantaminen, ajankäytön tehostaminen, moniammatillisen yhteistyön lisääminen sekä työn hallinta.
Tulevaisuudessa sähköinen potilastietojärjestelmä ja siihen liittyvä sähköinen kirjaaminen tulevat olemaan avainasemassa, kun parannetaan potilasturvallisuutta ja helpotetaan tiedonvälittymistä.
Avainsanat: sähköinen kirjaaminen, rakenteellinen kirjaaminen, potilasasiakirja, hoitotyö