Tilausliikenne ja matkanjärjestäjä: luvat ja arvonlisäverotus, case: Tilausliikenne Pekka Palmgren Ky
Koiv, Kertu (2009)
Koiv, Kertu
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077228
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912077228
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää, mitä kaikkea tilausliikenneyrityksen pitää osata ottaa huomioon niin tilausliikenteen osalta kuin myös matkanjärjestäjän osalta kotimaassa ja ulkomailla. Opinnäytetyössä tutkittaviksi kohdiksi määritettiin tilausliikenteen yleiset luvat kotimaassa, tilausliikenteeltä vaaditut luvat ulkomailla, arvonlisäverotus kotimaassa, eri maiden arvonlisäverokohtelu ulkomailla sekä matkanjärjestäjältä vaaditut toimenpiteet kotimaassa ja ulkomailla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli toimia manuaalina tilausliikenneyrityksille, jotka harkitsevat omien matkojen järjestämistä. Opinnäytetyön teoreettisessa osassa käsiteltiin ensin Suomessa tilausliikenteeltä ja matkanjärjestäjältä vaaditut lainmukaiset luvat sekä muut vaatimukset, jonka jälkeen siirryttiin tarkastelemaan Euroopan Unionin jäsenmaissa vallitsevia säännöksiä lähinnä arvonlisäveron kannalta. Euroopan Unionin aluetta tarkasteltiin ensin yleisesti, ja sitten muutamien maiden käytäntöä selvitettiin vähän tarkemmin: Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Saksa, Tanska ja Belgia. Lopuksi käsiteltiin Euroopan Unionin ulkopuolisten maiden vaatimuksia ja sääntöjä. Tarkemmin tutustuttiin Venäjän ja Norjan käytäntöihin. Opinnäytetyössä oli haasteellista löytää tietoa varsinkin ulkomaiden arvonlisäverotuksesta. Ongelmaksi muodostui myös Suomen lain osalta matkanjärjestäjän puutteellinen määrittäminen, johon saatiin selvennystä uuden valmismatkalain ansiosta. Empiirisessä osiossa tarkasteltiin kohdeyrityksen nykyistä käytäntöä matkanjärjestäjänä ja sekä pohdittiin tulevaisuudessa mahdollisten matkojen lisäyksien vaatimien toimenpiteiden kannattavuutta. Kuluttajavirastolle annettavan vakuuden suuruutta määritettäessä laskettiin erilaisten ideaalisten matkojen määrä, ja arvioitiin keskimääräiset matkustajamäärät erilaisilla matkoilla. Erilaisten matkojen ennakkolaskutuksen tarvetta pohdittiin, ja kaikkien matkojen ennakkolaskutusta verrattiin pidempien matkojen ennakkolaskutukseen. Opinnäytetyössä todettiin, että rekisteröitymiset arvonlisäverovelvolliseksi eri yhteisömaihin eivät ole kannattavia pienille yrityksille, kun matkoja on vain muutama vuosittain. Matkailualan arvonlisäverotus on syystäkin monimutkainen, joten eri maiden vaatimukset kannattaa tarkistaa etukäteen ennen matkaa.