Kohti kestävää mediakulttuuria : Elokuvakasvatusta kestävän kehityksen näkökulmasta
Haaranen, Antti (2013)
Haaranen, Antti
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2013
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304285361
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201304285361
Tiivistelmä
Sähköiset, audiovisuaaliset mediat ovat voimakkaasti läsnä suomalaisten, niin lasten kuin aikuistenkin, arjessa. Ne vaikuttavat paitsi ajankäyttöömme, myös siihen, millaisena näemme maailman, miten ajattelemme ja toimimme. Perinteinen protektionistinen mediakasvatus keskittyy usein siihen, miten lapsia voidaan suojella median haittavaikutuksilta. Mutta entä hyötyvaikutukset? Miten esimerkiksi elokuva saadaan valjastettua positiivisen muutoksen välineeksi kasvatuksessa? Tämä on kysymys, jota olen pohtinut toistuvasti työssäni päätoimisena elokuvakasvattajana nyt kymmenen vuoden ajan. Tästä kysymyksestä kumpuaa myös tämän tutkielman motiivi.
Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys on looginen tavoite sille positiiviselle muutokselle, johon kasvatus-toiminnalla pyrimme. Käsittelen työssäni kirjallisuuslähteisiin perustuen kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia ja mediakulttuurin olemusta. Sen pohjalta pyrin vastaamaan kysymyksiin, millaista voisi olla kestävä mediakulttuuri ja millainen rooli elokuvalla ja elokuvakasvatuksella voisi olla siinä. Tapausesimerkkinä esittelen Oulun normaalikoulun viidesluokkalaisten kanssa toteuttamani dokumenttielokuvatyöpajan, jossa tehtiin kestävää kehitystä käsittelevä elokuva. Työpajan tuloksia analysoin muun muassa osallistujilta kerätyn anonyymin palautteen avulla.
Tutkimustulosteni mukaan lapset oppivat kestävää kehitystä käsittelevää dokumenttielokuvaa tehdessään sekä audiovisuaalisten esitysten tulkintaan ja toteuttamiseen liittyviä mediataitoja että kestävään kehitykseen liittyvää ympäristötietoutta, kuten kierrätystä. Myös lapsikatsojat pitivät elokuvaa järkevänä ja sen aihetta tärkeänä. Kestävää mediakulttuuria pohdittuani päädyin siihen, että kestävä mediakulttuuri on viestinnän kulttuuria, joka pyrkii edistämään mediadiversiteettiä eli viestinnän moniäänisyyttä ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tuottaa, välittää ja vastaanottaa informaatiota. Lisäksi on tärkeää, että viestinnän toimintatavoissa ja sisällöissä huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet ja sidonnaisuuksia käsitellään avoimesti.
Viestinnän kulttuurimme voi paitsi kuvastaa kestävää kehitystä, myös representaationa luoda ja muokata sitä. Sähköiset audiovisuaaliset mediat, kuten elokuva, ovat ajassamme suosittuja ja tehokkaita viestinnän muotoja. Siksi elokuva on varteenotettava työkalu myös kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Jatkan tutkielman jälkeen työssäni media- ja ympäristökasvatuksellisen dokumenttielokuvatyöpajan kehittämistä ja saatujen hyvien kokemusten jalostamista yleiseen jakeluun tulevaksi opetusmateriaaliksi.
Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävä kehitys on looginen tavoite sille positiiviselle muutokselle, johon kasvatus-toiminnalla pyrimme. Käsittelen työssäni kirjallisuuslähteisiin perustuen kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia ja mediakulttuurin olemusta. Sen pohjalta pyrin vastaamaan kysymyksiin, millaista voisi olla kestävä mediakulttuuri ja millainen rooli elokuvalla ja elokuvakasvatuksella voisi olla siinä. Tapausesimerkkinä esittelen Oulun normaalikoulun viidesluokkalaisten kanssa toteuttamani dokumenttielokuvatyöpajan, jossa tehtiin kestävää kehitystä käsittelevä elokuva. Työpajan tuloksia analysoin muun muassa osallistujilta kerätyn anonyymin palautteen avulla.
Tutkimustulosteni mukaan lapset oppivat kestävää kehitystä käsittelevää dokumenttielokuvaa tehdessään sekä audiovisuaalisten esitysten tulkintaan ja toteuttamiseen liittyviä mediataitoja että kestävään kehitykseen liittyvää ympäristötietoutta, kuten kierrätystä. Myös lapsikatsojat pitivät elokuvaa järkevänä ja sen aihetta tärkeänä. Kestävää mediakulttuuria pohdittuani päädyin siihen, että kestävä mediakulttuuri on viestinnän kulttuuria, joka pyrkii edistämään mediadiversiteettiä eli viestinnän moniäänisyyttä ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tuottaa, välittää ja vastaanottaa informaatiota. Lisäksi on tärkeää, että viestinnän toimintatavoissa ja sisällöissä huomioidaan kestävän kehityksen periaatteet ja sidonnaisuuksia käsitellään avoimesti.
Viestinnän kulttuurimme voi paitsi kuvastaa kestävää kehitystä, myös representaationa luoda ja muokata sitä. Sähköiset audiovisuaaliset mediat, kuten elokuva, ovat ajassamme suosittuja ja tehokkaita viestinnän muotoja. Siksi elokuva on varteenotettava työkalu myös kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Jatkan tutkielman jälkeen työssäni media- ja ympäristökasvatuksellisen dokumenttielokuvatyöpajan kehittämistä ja saatujen hyvien kokemusten jalostamista yleiseen jakeluun tulevaksi opetusmateriaaliksi.