Lapsen osallisuuden vahvistaminen esiopetuksessa
Pohjola, Tanja (2013)
Pohjola, Tanja
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305056246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305056246
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mikä on osallisuuden vahvistamisen merkitys lapsen ajattelun ja vuorovaikutuksen kehittymiseen esiopetuksessa. Opinnäytetyö on laadullinen.
Tutkimuksen kohteena oli eteläsuomalainen esikouluryhmä, jossa oli 19 lasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla lastenkokouksia ja sen jälkeen haastattelemalla lapsia syksyn 2012 aikana. Haastattelu toteutettiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen.
Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoja saatiin yhteensä kuusi. Aiheina olivat kasvattajan käyttämä puheaika verrattuna lapsen puheeseen, lasten vastausten laatu, puheenvuorojen jakautuminen lasten välillä, lasten vuorovaikutusketjujen pituus, vastausten tai kysymysten kierrättäminen kasvattajan kautta ja lasten parannusehdotuksia lasten kokouksiin.
Tutkimus osoittaa, että kasvattaja on puolet ajasta äänessä koko lapsiryhmän kokouksissa ja lasten puheenvuorot jakautuvat hyvin epätasaisesti. Myös lasten keskinäinen vuorovaikutus vaatii suuressa ryhmässä paljon enemmän aikaa kuin pienemmässä ryhmässä. Pienemmässä ryhmässä lapsen ääni kuului enemmän ja puheenvuorot jakautuivat tasaisemmin. Lähes aina (99,5 %) lapset puhuivat kasvattajan kautta.
Tutkimuksen kohteena oli eteläsuomalainen esikouluryhmä, jossa oli 19 lasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla lastenkokouksia ja sen jälkeen haastattelemalla lapsia syksyn 2012 aikana. Haastattelu toteutettiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen.
Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Teemoja saatiin yhteensä kuusi. Aiheina olivat kasvattajan käyttämä puheaika verrattuna lapsen puheeseen, lasten vastausten laatu, puheenvuorojen jakautuminen lasten välillä, lasten vuorovaikutusketjujen pituus, vastausten tai kysymysten kierrättäminen kasvattajan kautta ja lasten parannusehdotuksia lasten kokouksiin.
Tutkimus osoittaa, että kasvattaja on puolet ajasta äänessä koko lapsiryhmän kokouksissa ja lasten puheenvuorot jakautuvat hyvin epätasaisesti. Myös lasten keskinäinen vuorovaikutus vaatii suuressa ryhmässä paljon enemmän aikaa kuin pienemmässä ryhmässä. Pienemmässä ryhmässä lapsen ääni kuului enemmän ja puheenvuorot jakautuivat tasaisemmin. Lähes aina (99,5 %) lapset puhuivat kasvattajan kautta.