Pleuranesteen sytosentrifugivalmisteiden ja solublokkien diagnostisten vastausten vertailu
Leppäsalo, Jenna (2013)
Leppäsalo, Jenna
Turun ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066500
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305066500
Tiivistelmä
Pleuranestettä voi kertyä keuhkopussiin, kun elimistön fysiologinen tasapaino järkkyy. Ellei syy pleuranestekertymään selviä potilaan taudinkuvasta, voidaan vastausta etsiä tutkimalla pleurapunktion avulla kerättyä nestettä ja nesteeseen irronneita soluja. Pleuranesteen irtosolututkimuksen tärkein indikaatio on malignin kasvaimen epäily.
Pleuranesteen käsittelytapa ja preparaatin valmistus vaihtelevat eri laboratorioissa. Yleisimmin pleuranesteestä tehdään sytosentrifugivalmiste ja runsassoluisesta näytteestä myös histologinen solublokki. Sytosentrifugivalmiste värjätään Papanicolaoun värjäyksellä ja solublokista tehdään hematoksyliini-eosiini-värjäys. Solublokista voidaan lisätutkimuksena tehdä myös immunohistokemiallisia värjäyksiä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla pleuranesteestä kahdella eri menetelmällä saatuja diagnostisia vastauksia ja vastausten eroja. Tutkimus suoritettiin vertailemalla sytosentrifugi- ja solublokkimenetelmällä vastattuja Papa-luokkia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kahden menetelmän yhtenevyys ja menetelmillä tuotettujen laboratoriotutkimustulosten luotettavuus.
Eri menetelmillä saadut Papa-luokat samasta näytteestä vastasivat tutkimuksessa toisiaan kohtalaisesti. Sytosentifugivalmisteissa havaitut benignit muutokset tulkittiin ¼:ssa tapauksista solublokin perusteella solukuvaltaan normaaleiksi. Noin ¼ sytosentifugivalmisteiden mukaan normaaleista näytteistä vastattiin taas solublokkien perusteella benigneiksi tai maligniteetin suhteen lievästi epäilyttäviksi.
Sytosentifugivalmisteista havaittuja maligniteetin suhteen epäilyttäviä löydöksiä ei solublokkien perusteella usein diagnosoitu lainkaan: Yli puolet näytteistä, joista oli sytosentifugivalmisteen perusteella annettu Papa-luokka III tai IV, oli solublokin tutkimisen jälkeen luokiteltu solukuvaltaan normaaleiksi tai benigneiksi. Selvästi malignit löydökset havaittiin solublokeista puolestaan hieman paremmin kuin sytosentrifugivalmisteista.
Pleuranesteen käsittelytapa ja preparaatin valmistus vaihtelevat eri laboratorioissa. Yleisimmin pleuranesteestä tehdään sytosentrifugivalmiste ja runsassoluisesta näytteestä myös histologinen solublokki. Sytosentrifugivalmiste värjätään Papanicolaoun värjäyksellä ja solublokista tehdään hematoksyliini-eosiini-värjäys. Solublokista voidaan lisätutkimuksena tehdä myös immunohistokemiallisia värjäyksiä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla pleuranesteestä kahdella eri menetelmällä saatuja diagnostisia vastauksia ja vastausten eroja. Tutkimus suoritettiin vertailemalla sytosentrifugi- ja solublokkimenetelmällä vastattuja Papa-luokkia. Tutkimuksen tavoitteena oli saada selville kahden menetelmän yhtenevyys ja menetelmillä tuotettujen laboratoriotutkimustulosten luotettavuus.
Eri menetelmillä saadut Papa-luokat samasta näytteestä vastasivat tutkimuksessa toisiaan kohtalaisesti. Sytosentifugivalmisteissa havaitut benignit muutokset tulkittiin ¼:ssa tapauksista solublokin perusteella solukuvaltaan normaaleiksi. Noin ¼ sytosentifugivalmisteiden mukaan normaaleista näytteistä vastattiin taas solublokkien perusteella benigneiksi tai maligniteetin suhteen lievästi epäilyttäviksi.
Sytosentifugivalmisteista havaittuja maligniteetin suhteen epäilyttäviä löydöksiä ei solublokkien perusteella usein diagnosoitu lainkaan: Yli puolet näytteistä, joista oli sytosentifugivalmisteen perusteella annettu Papa-luokka III tai IV, oli solublokin tutkimisen jälkeen luokiteltu solukuvaltaan normaaleiksi tai benigneiksi. Selvästi malignit löydökset havaittiin solublokeista puolestaan hieman paremmin kuin sytosentrifugivalmisteista.