Ensihoitohenkilöstöön kohdistuva väkivalta työtehtävissä : Kyselytutkimus PSSHP:n Ensihoitokeskuksen työntekijöille
Moilanen, Samu; Annala, Jaakko (2013)
Moilanen, Samu
Annala, Jaakko
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087122
Tiivistelmä
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että ensihoitohenkilöstöön kohdistuu muuta terveydenhuoltohenkilöstöä enemmän työväkivaltaa. Suomessa aiheeseen liittyvää tutkimusaineistoa on vain vähän.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kuinka paljon ja millaista työväkivaltaa ensihoitohenkilöstöön on kohdistunut Pohjois-Savossa, ja mitä edeltäviä tekijöitä väkivaltatilanteisiin on liittynyt. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin Ensihoitokeskuksen työntekijöille. Kyselylomakkeessa kysyttiin, kuinka usein väkivallan eri muotoja koettiin, missä tilanteissa väkivaltaa koettiin, mitä edeltäviä tekijöitä tilanteisiin oli liittynyt sekä kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat väkivaltaan varautumiseen ensihoidon työpaikoilla. Tulosten analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmaa ja tulokset esitettiin frekvenssi- ja prosenttitaulukoina sekä vaakapalkkidiagrammeina.
Tutkimuksen aineisto kerättiin 13.2.2013–10.3.2013, vastaajia oli 78 ja vastausprosentti oli 57. Keski-ikä oli 34 vuotta ja keskimääräinen työkokemus 9 vuotta. Vastaajista 65 % kohtasi väkivaltaisesti käyttäytyvän potilaan vähintään kuukausittain. Hoitotason yksikössä työskennelleet kohtasivat väkivaltaisia potilaita muita vastaajia enemmän. Päihteet ja potilaan psyykkinen sairaus olivat yleisimmät väkivaltatilannetta edeltävät tekijät. Hoitajan toimista yleisin väkivaltaa edeltävä tekijä oli potilaan tahdon vastaisesti toimiminen (esimerkiksi kuljettamatta jättäminen).
Vastaajista kaikki olivat kokeneet urallaan henkistä työväkivaltaa ja 87 % oli kokenut fyysistä työväkivaltaa. Vuosittain henkistä työväkivaltaa koki 94 % ja fyysistä 59 %. Ainakin kerran teräaseella uhatuksi oli joutunut 63 % ja vahingoitetuksi 12 %. Ampuma-aseella uhatuksi oli joutunut 26 % ja vahingoitetuksi 6 %. Vahingoittamiseksi laskettiin myös torjuttu tai väistetty väkivallan yritys. Lukuun ottamatta turvavarusteita, tyytyväisyys väkivaltaan varautumiseen oli heikkoa: vastaajista 32 % kertoi varautumistoimenpiteiden olevan riittämättömiä ja 27 % välttäviä.
Lisätutkimusta ensihoitajiin kohdistuvasta työväkivallasta tarvitaan. Työväkivaltaan varautumiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän, esimerkiksi järjestämällä koulutusta henkilöstölle.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, kuinka paljon ja millaista työväkivaltaa ensihoitohenkilöstöön on kohdistunut Pohjois-Savossa, ja mitä edeltäviä tekijöitä väkivaltatilanteisiin on liittynyt. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin Ensihoitokeskuksen työntekijöille. Kyselylomakkeessa kysyttiin, kuinka usein väkivallan eri muotoja koettiin, missä tilanteissa väkivaltaa koettiin, mitä edeltäviä tekijöitä tilanteisiin oli liittynyt sekä kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat väkivaltaan varautumiseen ensihoidon työpaikoilla. Tulosten analysoinnissa käytettiin SPSS-ohjelmaa ja tulokset esitettiin frekvenssi- ja prosenttitaulukoina sekä vaakapalkkidiagrammeina.
Tutkimuksen aineisto kerättiin 13.2.2013–10.3.2013, vastaajia oli 78 ja vastausprosentti oli 57. Keski-ikä oli 34 vuotta ja keskimääräinen työkokemus 9 vuotta. Vastaajista 65 % kohtasi väkivaltaisesti käyttäytyvän potilaan vähintään kuukausittain. Hoitotason yksikössä työskennelleet kohtasivat väkivaltaisia potilaita muita vastaajia enemmän. Päihteet ja potilaan psyykkinen sairaus olivat yleisimmät väkivaltatilannetta edeltävät tekijät. Hoitajan toimista yleisin väkivaltaa edeltävä tekijä oli potilaan tahdon vastaisesti toimiminen (esimerkiksi kuljettamatta jättäminen).
Vastaajista kaikki olivat kokeneet urallaan henkistä työväkivaltaa ja 87 % oli kokenut fyysistä työväkivaltaa. Vuosittain henkistä työväkivaltaa koki 94 % ja fyysistä 59 %. Ainakin kerran teräaseella uhatuksi oli joutunut 63 % ja vahingoitetuksi 12 %. Ampuma-aseella uhatuksi oli joutunut 26 % ja vahingoitetuksi 6 %. Vahingoittamiseksi laskettiin myös torjuttu tai väistetty väkivallan yritys. Lukuun ottamatta turvavarusteita, tyytyväisyys väkivaltaan varautumiseen oli heikkoa: vastaajista 32 % kertoi varautumistoimenpiteiden olevan riittämättömiä ja 27 % välttäviä.
Lisätutkimusta ensihoitajiin kohdistuvasta työväkivallasta tarvitaan. Työväkivaltaan varautumiseen tulisi panostaa nykyistä enemmän, esimerkiksi järjestämällä koulutusta henkilöstölle.