Lihavuuskirurgisten potilaiden kokemuksia vertaistuesta
Aho, Tuukka; Kinnunen, Irinja; Kylmälä, Juha (2013)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Aho, Tuukka
Kinnunen, Irinja
Kylmälä, Juha
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087263
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087263
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lihavuuskirurgisten potilaiden kokemuksia vertaistuesta ennen ja jälkeen leikkauksen. Lisäksi kuvasimme vertaistukiryhmän toimintaa. Opinnäytetyö kuuluu osana Metropolia ammattikorkeakoulun ja Peijaksen sairaalan tutkimus- ja kehittämishankkeeseen, jonka tarkoituksena on kehittää lihavuuskirurgisen potilaan ja hänen perheensä ohjaus- ja neuvontamallia.
Tutkimus toteutettiin syksyn 2012 aikana havainnoimalla Suomen lihavuusleikatut ry:n vertaistukiryhmän toimintaa ja haastattelemalla sen jäseniä neljässä ryhmässä teemahaastatteluna. Kuvasimme vertaistukiryhmän dynamiikkaa, puheenaiheita ja tapaamispaikkaa. Haastattelumateriaalia kertyi noin kuusi ja puoli tuntia. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin ja vertasimme tuloksia aiemmista tutkimuksista poimimiimme lihavuuskirurgisten potilaiden tuen tarpeisiin.
Opinnäytetyön tärkein tulos on, että lihavuuskirurginen potilas tarvitsee vertaistukea. Haastatteluista käy ilmi, että lihavuuskirurginen potilas saa psykologista tukea ainoastaan vertaistuen kautta. Kannustus ja tuki nousevat tärkeimmiksi preoperatiivisen vertaistuen muodoiksi. Haastateltavat pitävät postoperatiivisesti tärkeimpinä kokemusten jakamista, uskon vahvistumista ja tiedon saantia lääkehoidosta. Vertaistuki koetaan positiivisena asiana, vaikka siinä esiintyy normaaleja ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviä haasteita. Vertaistukiryhmän vuorovaikutus on avointa ja jäsenet käyttävät paljon huumoria.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveydenhuolto ei huomioi tarpeeksi lihavuuskirurgisen potilaan psyykkisen tuen tarvetta. Jatkossa voisi tutkia lihavuuskirurgisen potilaan kokemaa psyykkistä rasitusta ja sen huomioimista hoidossa sekä kehittää terveydenhuollon tiedonkulkua lihavuuden hoidossa.
Tutkimus toteutettiin syksyn 2012 aikana havainnoimalla Suomen lihavuusleikatut ry:n vertaistukiryhmän toimintaa ja haastattelemalla sen jäseniä neljässä ryhmässä teemahaastatteluna. Kuvasimme vertaistukiryhmän dynamiikkaa, puheenaiheita ja tapaamispaikkaa. Haastattelumateriaalia kertyi noin kuusi ja puoli tuntia. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin ja vertasimme tuloksia aiemmista tutkimuksista poimimiimme lihavuuskirurgisten potilaiden tuen tarpeisiin.
Opinnäytetyön tärkein tulos on, että lihavuuskirurginen potilas tarvitsee vertaistukea. Haastatteluista käy ilmi, että lihavuuskirurginen potilas saa psykologista tukea ainoastaan vertaistuen kautta. Kannustus ja tuki nousevat tärkeimmiksi preoperatiivisen vertaistuen muodoiksi. Haastateltavat pitävät postoperatiivisesti tärkeimpinä kokemusten jakamista, uskon vahvistumista ja tiedon saantia lääkehoidosta. Vertaistuki koetaan positiivisena asiana, vaikka siinä esiintyy normaaleja ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyviä haasteita. Vertaistukiryhmän vuorovaikutus on avointa ja jäsenet käyttävät paljon huumoria.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että terveydenhuolto ei huomioi tarpeeksi lihavuuskirurgisen potilaan psyykkisen tuen tarvetta. Jatkossa voisi tutkia lihavuuskirurgisen potilaan kokemaa psyykkistä rasitusta ja sen huomioimista hoidossa sekä kehittää terveydenhuollon tiedonkulkua lihavuuden hoidossa.