Vertaistuki voimavarana : kokemuksia kiusaamiseen puuttumisesta ja vertaistuesta tukimuotona
Havo, Sanna (2013)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087388
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305087388
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Valopilkku-projektin vertaisryhmiin osallistuvien omien kokemusten pohjalta, mikä merkitys vertaistuella on ollut kiusatun itsensä tai kiusatun lapsen vanhemman tukemisessa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää ryhmään osallistuvien omien kokemusten pohjalta, mitä päiväkodin ja koulun olisi pitänyt tehdä eri tavalla, kun kiusaaminen tuli ilmi. Tutkimuksella oli kaksi tutkimustehtävää: 1. Mikä merkitys Valopilkun vertaisryhmätoiminnalla on ollut kiusatun tukemisessa tai kiusatun vanhemman tukemisessa? 2. Mitä vertaisryhmiin osallistuvien omien kokemusten pohjalta päiväkodin ja koulun olisi pitänyt tehdä eri tavalla, kun kiusaaminen alkoi?
Tutkimuksen kohderyhmä koostui viidestä Valopilkku-projektin vertaisryhmiin osallistuvasta henkilöstä. Kohderyhmä muodostui Valopilkku-projektin työntekijöiden alkukartoituksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua sekä narratiivisuutta (kertomuksen kirjoittamista). Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksista ilmeni, että vertaistuki on kantava voimavara. Kiusattujen lasten vanhemmille tuki toi anteeksiantamisen mahdollisuuden ja kiusatuille muun muassa kannustusta. Tutkimukseen osallistujien mielestä toiminta päiväkodissa ja koulussa oli ollut välinpitämätöntä ja kiusaamistapahtuman kieltävää. Vertaisryhmiin osallistuneet kokivat, että päiväkodilla ja koululla tulisi olla napakampi ote kiusaamiseen puuttumisessa sekä kiusaamista ei saisi missään nimessä vähätellä, koska sillä voi olla vakavat seuraukset, jopa masennus tai itsemurhan yrittäminen.
Tutkimuksen tuloksista on hyötyä niin päiväkotien henkilöstölle kuin koulukuraattoreille ja luokanopettajille. He saavat arvokasta tietoa siitä, minkälaisena kiusatut itse kokevat kiusaamiseen puuttumistoiminnan ja mitä kiusaamisesta voi seurata. Lisäksi Valopilkku-projektin on mahdollista kehittää vertaisryhmien toimintaa tuloksista ilmenneiden kehitysehdotusten pohjalta. Toivon työni herättävän keskustelunaiheita kiusaamisen vakavuudesta. Jatkotutkimushaasteena näen muun muassa Valopilkun vertaisryhmien ohjaajien näkökulmien esille tuomisen kurssin merkittävyydestä sekä päiväkodin ja koulun yhteistyön kehittämisen kiusaamistapauksissa.
Tutkimuksen kohderyhmä koostui viidestä Valopilkku-projektin vertaisryhmiin osallistuvasta henkilöstä. Kohderyhmä muodostui Valopilkku-projektin työntekijöiden alkukartoituksen jälkeen. Tutkimus toteutettiin laadullisena ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua sekä narratiivisuutta (kertomuksen kirjoittamista). Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustuloksista ilmeni, että vertaistuki on kantava voimavara. Kiusattujen lasten vanhemmille tuki toi anteeksiantamisen mahdollisuuden ja kiusatuille muun muassa kannustusta. Tutkimukseen osallistujien mielestä toiminta päiväkodissa ja koulussa oli ollut välinpitämätöntä ja kiusaamistapahtuman kieltävää. Vertaisryhmiin osallistuneet kokivat, että päiväkodilla ja koululla tulisi olla napakampi ote kiusaamiseen puuttumisessa sekä kiusaamista ei saisi missään nimessä vähätellä, koska sillä voi olla vakavat seuraukset, jopa masennus tai itsemurhan yrittäminen.
Tutkimuksen tuloksista on hyötyä niin päiväkotien henkilöstölle kuin koulukuraattoreille ja luokanopettajille. He saavat arvokasta tietoa siitä, minkälaisena kiusatut itse kokevat kiusaamiseen puuttumistoiminnan ja mitä kiusaamisesta voi seurata. Lisäksi Valopilkku-projektin on mahdollista kehittää vertaisryhmien toimintaa tuloksista ilmenneiden kehitysehdotusten pohjalta. Toivon työni herättävän keskustelunaiheita kiusaamisen vakavuudesta. Jatkotutkimushaasteena näen muun muassa Valopilkun vertaisryhmien ohjaajien näkökulmien esille tuomisen kurssin merkittävyydestä sekä päiväkodin ja koulun yhteistyön kehittämisen kiusaamistapauksissa.