Hirvenmetsästysalueiden jakaminen yhdenvertaisesti seuratasolla paikkatietoa hyödyntämällä
Yritys, Mikael (2013)
Yritys, Mikael
Rovaniemen ammattikorkeakoulu Lapin ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305107578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305107578
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihepiiri liittyy yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamiseen hirvenmetsästyksessä. Tavoitteena työssäni oli luoda paikkatietoa apuna käyttäen Narkaus-Kämän Erä ry:n viidelle hirvenmetsästysryhmälle tasapuoliset mahdollisuudet metsästää. Lähtötietoina työssä on hyödynnetty hirvenkaatotilastoja yhteensä 12 vuoden ajanjaksolta, joka kattaa tiedot 1159 kaadosta. Tarkoituksena oli myös luoda esimerkki seuroille siitä, millä tavoin aluejaotus voidaan seuratasolla toteuttaa.
Työ toteutettiin luomalla ensin pienempiä osa-alueita tieverkkoa ja luonnolli-sia tekijöitä noudattaen. Liittämällä kaatotiedot alueisiin, saatiin aikaan katta-vaa tilastotietoa alueiden jakamisen tueksi. Työssä on esitelty vertailukohta-na aluejaotuksen nykytila, sekä kolme vaihtoehtoa uudeksi aluejaotukseksi. Yhdessä mallissa aluerajat järkeistettiin siirtämällä epäselvät rajat noudatta-maan lähintä tietä. Toisessa vaihtoehdossa alueet rakennettiin pienemmistä osa-alueista pyrkien tekemään niistä järkeviä ja helppokäyttöisiä kokonai-suuksia. Viimeinen vaihtoehto perustui puolestaan yksityismaan ja valtion-maan kertoimiin koko ajanjakson kaatomäärään perustuen.
Mahdollisuuksia alueiden jaon toteuttamiseksi on olemassa lukuisia ja niitä yhdistelemällä päästään parempaan lopputulokseen, kuin käyttämällä vain tiettyä menetelmää. Jokainen metsästysalue on erilainen niin käytöltään, kuin hirvien määrältään, joten paras vaihtoehto alueiden jakoon on sellainen, millä päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Narkaus-Kämän Erä ry:n osalta pienempiin osa-alueisiin perustuva menetelmä on mielestäni onnistunein vaihtoehto.
Työ toteutettiin luomalla ensin pienempiä osa-alueita tieverkkoa ja luonnolli-sia tekijöitä noudattaen. Liittämällä kaatotiedot alueisiin, saatiin aikaan katta-vaa tilastotietoa alueiden jakamisen tueksi. Työssä on esitelty vertailukohta-na aluejaotuksen nykytila, sekä kolme vaihtoehtoa uudeksi aluejaotukseksi. Yhdessä mallissa aluerajat järkeistettiin siirtämällä epäselvät rajat noudatta-maan lähintä tietä. Toisessa vaihtoehdossa alueet rakennettiin pienemmistä osa-alueista pyrkien tekemään niistä järkeviä ja helppokäyttöisiä kokonai-suuksia. Viimeinen vaihtoehto perustui puolestaan yksityismaan ja valtion-maan kertoimiin koko ajanjakson kaatomäärään perustuen.
Mahdollisuuksia alueiden jaon toteuttamiseksi on olemassa lukuisia ja niitä yhdistelemällä päästään parempaan lopputulokseen, kuin käyttämällä vain tiettyä menetelmää. Jokainen metsästysalue on erilainen niin käytöltään, kuin hirvien määrältään, joten paras vaihtoehto alueiden jakoon on sellainen, millä päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Narkaus-Kämän Erä ry:n osalta pienempiin osa-alueisiin perustuva menetelmä on mielestäni onnistunein vaihtoehto.