Rantaluiskan vakavuuslaskelmat ja liukusortuman korjausmenetelmät
Porre, Juha (2013)
Porre, Juha
Tampereen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305117768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305117768
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään luiskavakavuutta. Työn teoreettisissa lähtökohdissa selvitetään kirjallisuuden perusteella luiskavakavuuden käsitettä, siihen vaikuttavia suureita sekä esitellään erilaisia luiskavakavuuslaskennan menetelmiä.
Työn empiirisessä osassa Ilmajoen Koskenkorvalla tutkittiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta tapahtunutta sortumaa ja sortumaan johtaneita syitä. Suurimman syyn todettiin olevan jyrkän ja korkean luiskan, jonka pohjamaa oli laihaa savea. Alueelle on tyypillistä hyvin heikot rantaluiskat ja alueella on tapahtunut sortumia aiemminkin. Sortuman aiheutti todennäköisesti sateisen syksyn aiheuttama maan vettyminen ja huokosveden ylipaineen kehittyminen joen veden pinnan nopean laskemisen vuoksi.
Tutkimusvaiheen jälkeen laadittiin luiskan korjaamisesta yleissuunnitelmia. Työssä tarkasteltiin kuutta eri mahdollista vaihtoehtoa, joille laskettiin alustavat kustannusarviot. Selvityksen perusteella tutkimus- ja suunnittelutyön tilaaja sekä maanomistaja hyväksyivät luiskalle 1,44 kokonaisvarmuuden, jota voitiin pitää riittävänä ottaen huomioon alueelle tyypillinen heikko luiskavakavuus rakennetulla alueella sekä kokemusperäinen tieto riittävästä turvallisesta luiskan kokonaisvarmuudesta sortumaa vastaan.
Luiskavakavuus on otettava huomioon rakennettaessa pehmeikölle tai jyrkkien luiskien läheisyyteen. Erityisesti jokirannat voivat olla luontaisesti hyvin löyhiä vakavuuden kokonaisvarmuusluvun ollessa hyvin lähellä yhtä. Pohjarakennusohjeet RIL-121 määrittelee, että rakennuspohjan varmuus sortumaa vastaan pitää olla vähintään 1,8.
Empiirisessä osassa korostui yhteyden pidon tärkeys tilaajan ja konsultin välillä. Palavereja ja aivoriihiä olisi ehkä voinut pitää enemmänkin. Tulevaisuudessa vastaavissa kohteissa tulee yhteydenpitoa lisätä kaikkien osapuolten kesken.
Työn empiirisessä osassa Ilmajoen Koskenkorvalla tutkittiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta tapahtunutta sortumaa ja sortumaan johtaneita syitä. Suurimman syyn todettiin olevan jyrkän ja korkean luiskan, jonka pohjamaa oli laihaa savea. Alueelle on tyypillistä hyvin heikot rantaluiskat ja alueella on tapahtunut sortumia aiemminkin. Sortuman aiheutti todennäköisesti sateisen syksyn aiheuttama maan vettyminen ja huokosveden ylipaineen kehittyminen joen veden pinnan nopean laskemisen vuoksi.
Tutkimusvaiheen jälkeen laadittiin luiskan korjaamisesta yleissuunnitelmia. Työssä tarkasteltiin kuutta eri mahdollista vaihtoehtoa, joille laskettiin alustavat kustannusarviot. Selvityksen perusteella tutkimus- ja suunnittelutyön tilaaja sekä maanomistaja hyväksyivät luiskalle 1,44 kokonaisvarmuuden, jota voitiin pitää riittävänä ottaen huomioon alueelle tyypillinen heikko luiskavakavuus rakennetulla alueella sekä kokemusperäinen tieto riittävästä turvallisesta luiskan kokonaisvarmuudesta sortumaa vastaan.
Luiskavakavuus on otettava huomioon rakennettaessa pehmeikölle tai jyrkkien luiskien läheisyyteen. Erityisesti jokirannat voivat olla luontaisesti hyvin löyhiä vakavuuden kokonaisvarmuusluvun ollessa hyvin lähellä yhtä. Pohjarakennusohjeet RIL-121 määrittelee, että rakennuspohjan varmuus sortumaa vastaan pitää olla vähintään 1,8.
Empiirisessä osassa korostui yhteyden pidon tärkeys tilaajan ja konsultin välillä. Palavereja ja aivoriihiä olisi ehkä voinut pitää enemmänkin. Tulevaisuudessa vastaavissa kohteissa tulee yhteydenpitoa lisätä kaikkien osapuolten kesken.