Psykiatrisen potilaan kuulluksi tuleminen hoitokokouksessa
Leskinen, Liisa (2009)
Leskinen, Liisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912097511
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200912097511
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni kuuluu osaksi "Yhteistoimintamallin kehittäminen psykiatriseen hoitotyöhön" -projektia joka toteutui Metropolia ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen Auroran sairaalan (osastot 6-1 ja 15-6C) sekä HYKS Psykiatriakeskuksen (osastot 2 ja 6) yhteistyönä. Omaa opinnäytetyötäni tehdessä olin henkilökohtaisesti yhteistyössä Auroran sairaalan psykiatrisen osaston 15-6 C kanssa.
Perinteinen psykiatrinen hoito on aiempien tutkimusten mukaan ollut laitoskeskeistä, asiantuntijalähtöistä ja potilasta passivoivaa. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata yhteistoiminnallisuuden toteutumista hoitokokouksissa. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin: Miten potilaan osallistuminen mahdollistui hoitokokouksessa? Mitkä tekijät edistivät ja estivät dialogia hoitokokouksessa?
Opinnäytetyö toteutettiin suppeana kirjallisuuskatsauksena, tutkimuksena sekä tutkimusaineistoin analysointina.
Tutkimusaineiston keruuta varten laadin lomakkeen, jossa on neljä hoitokokousta käsittelevää kysymystä. Lomakkeeseen tuli muutama taustakysymys sekä avoimia kysymyksiä, joihin hoitajat vastasivat omin sanoin. Vastaaminen tapahtui täyttämällä lomake hoitokokouksen yhteydessä ja aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2008. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin mukaan ja käsitteet sekä kategoriat muodostettiin tutkimusaineiston pohjalta.
Vastauksissa oli paljon yhteneväisyyttä ja vastausten painopisteet hoitotyön ja -kokouksen käytännöstä olivat vastaajilla samoilla alueilla. Suurimmasta osasta vastauksia sai sen kuvan, että potilas pystyi kertomaan vapaasti ja perustelemaan kertomaansa.
Tutkimukseni tulosten pohjalta moniäänisyys hoitokokouksissa voidaan esittää niin, että kaikki osallistuvat tahot saavat mahdollisuuden puhua ja kaikki tulevat myös kuulluiksi. Kokoukseen osallistuvien hoitohenkilöiden vuorovaikutusta edistävä vaikutus toteutuu parhaiten, mikäli osallistuvat henkilöt ovat potilaalle jo aiemmin tuttuja.
Dialogia estäviä tekijoitä ovat yleisesti kiire ja ajan puute. Estävänä tekijänä aiemmissa tutkimuksissa mainittua asiantuntijalähtöistä hoitotyötä ei vastauslomakkeissa suoranaisesti tullut ilmi, mutta siihen viittaavaa varautuneisuutta potilaan osalta kylläkin.
Hoitokokouksissa lähdettiin liikkeelle potilaan omasta kertomuksesta ja yksipuolinen tutkimustulos kertoo osaston ammattitaidosta ja yhteisistä linjoista. Tutkimuksen tulokset tukevat hyvin osaston omia tavoitteita yhteistoiminnallisen hoitokulttuurin vahvistumiseen työskentelyn lähtökohdaksi.
Perinteinen psykiatrinen hoito on aiempien tutkimusten mukaan ollut laitoskeskeistä, asiantuntijalähtöistä ja potilasta passivoivaa. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kuvata yhteistoiminnallisuuden toteutumista hoitokokouksissa. Tutkimuksessa haetaan vastausta seuraaviin kysymyksiin: Miten potilaan osallistuminen mahdollistui hoitokokouksessa? Mitkä tekijät edistivät ja estivät dialogia hoitokokouksessa?
Opinnäytetyö toteutettiin suppeana kirjallisuuskatsauksena, tutkimuksena sekä tutkimusaineistoin analysointina.
Tutkimusaineiston keruuta varten laadin lomakkeen, jossa on neljä hoitokokousta käsittelevää kysymystä. Lomakkeeseen tuli muutama taustakysymys sekä avoimia kysymyksiä, joihin hoitajat vastasivat omin sanoin. Vastaaminen tapahtui täyttämällä lomake hoitokokouksen yhteydessä ja aineisto kerättiin syys-lokakuussa 2008. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällön analyysin mukaan ja käsitteet sekä kategoriat muodostettiin tutkimusaineiston pohjalta.
Vastauksissa oli paljon yhteneväisyyttä ja vastausten painopisteet hoitotyön ja -kokouksen käytännöstä olivat vastaajilla samoilla alueilla. Suurimmasta osasta vastauksia sai sen kuvan, että potilas pystyi kertomaan vapaasti ja perustelemaan kertomaansa.
Tutkimukseni tulosten pohjalta moniäänisyys hoitokokouksissa voidaan esittää niin, että kaikki osallistuvat tahot saavat mahdollisuuden puhua ja kaikki tulevat myös kuulluiksi. Kokoukseen osallistuvien hoitohenkilöiden vuorovaikutusta edistävä vaikutus toteutuu parhaiten, mikäli osallistuvat henkilöt ovat potilaalle jo aiemmin tuttuja.
Dialogia estäviä tekijoitä ovat yleisesti kiire ja ajan puute. Estävänä tekijänä aiemmissa tutkimuksissa mainittua asiantuntijalähtöistä hoitotyötä ei vastauslomakkeissa suoranaisesti tullut ilmi, mutta siihen viittaavaa varautuneisuutta potilaan osalta kylläkin.
Hoitokokouksissa lähdettiin liikkeelle potilaan omasta kertomuksesta ja yksipuolinen tutkimustulos kertoo osaston ammattitaidosta ja yhteisistä linjoista. Tutkimuksen tulokset tukevat hyvin osaston omia tavoitteita yhteistoiminnallisen hoitokulttuurin vahvistumiseen työskentelyn lähtökohdaksi.