Audiovisuaalinen dissonanssi : Äänitehosteiden ja kuvan ristiriita fiktioelokuvissa
Oksala, Juuso (2013)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168922
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305168922
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee audiovisuaalista dissonanssia eli kuva- ja äänikerronnan ristiriitaisuutta fiktioelokuvien tyylikeinona. Lähestyn aihetta ennen kaikkea äänitehosteiden ja kuvan suhdetta tutkimalla. Pyrin hahmottamaan mitkä seikat vaikuttavat audiovisuaalisen dissonanssin syntyyn ja minkälaisissa olosuhteissa se on toimiva osa elokuvakerrontaa. Arvioin myös sen tuottamia hyötyjä elokuvakerronnan rikastuttajana. Tavoitteenani on ymmärtää paremmin kuvan ja äänen välillä vallitsevia suhteita ja laajentaa sitä kautta omaa ilmaisukykyäni äänisuunnittelijana.
Käsittelen aihetta aluksi teoreettisista lähtökohdista esittelemällä keskeiset käsitteet ja pohtimalla dissonanssiin vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen tarkastelen, kuinka audiovisuaalista dissonanssia on käytetty osana fiktioelokuvien kerrontaa. Syvennyn aiheeseen tarkemmin analysoimalla käsittelemäni teorian pohjalta kolme valitsemaani elokuvakohtausta, joissa on havaittavissa kuvan ja äänen välistä ristiriitaa. Lähestyn aihetta myös käytännön näkökulmasta esittelemällä äänisuunnitteluprosessiani lyhytelokuvaan Asteri.
Lopuksi kokoan yhteen ajatukseni siitä, kuinka audiovisuaalista dissonanssia voi hyödyntää onnistuneesti fiktioelokuvan kerronnan keinona. Tarkastelen sen tarjoamia mahdollisuuksia toisaalta äänisuunnittelijan käytännöllisenä työkaluna, toisaalta katsojalle asti välittyvänä elokuvan vaikuttavana tyylikeinona.
Käsittelen aihetta aluksi teoreettisista lähtökohdista esittelemällä keskeiset käsitteet ja pohtimalla dissonanssiin vaikuttavia tekijöitä. Sen jälkeen tarkastelen, kuinka audiovisuaalista dissonanssia on käytetty osana fiktioelokuvien kerrontaa. Syvennyn aiheeseen tarkemmin analysoimalla käsittelemäni teorian pohjalta kolme valitsemaani elokuvakohtausta, joissa on havaittavissa kuvan ja äänen välistä ristiriitaa. Lähestyn aihetta myös käytännön näkökulmasta esittelemällä äänisuunnitteluprosessiani lyhytelokuvaan Asteri.
Lopuksi kokoan yhteen ajatukseni siitä, kuinka audiovisuaalista dissonanssia voi hyödyntää onnistuneesti fiktioelokuvan kerronnan keinona. Tarkastelen sen tarjoamia mahdollisuuksia toisaalta äänisuunnittelijan käytännöllisenä työkaluna, toisaalta katsojalle asti välittyvänä elokuvan vaikuttavana tyylikeinona.