Vatunäkämäpunkin ja vihannespunkin biologinen torjunta ripsiäispetopunkin avulla
Voimanen, Maarit (2013)
Voimanen, Maarit
Hämeen ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199441
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199441
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää soveltuuko ripsiäispetopunkki (Neoseiulus cucumeris) vatunäkämäpunkin (Phyllocoptes gracilis) ja vihannespunkin (Tetranychus urticae) biologiseen torjuntaan vadelmalla. Työn toimeksiantaja oli Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Jokioisilla.
Työn tavoitteena oli tutkia ja kehittää vatunäkämäpunkin ja vihannespunkin biologisen torjunnan menetelmiä integroitavaksi osaksi vadelman kasvinsuojelua. Tutkimukset tehtiin sekä tunnelissa, että avomaa-alueilla, jolloin oli mahdollista tutkia sääolosuhteiden merkitystä torjunnan onnistumisessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää myös vadelmalajikkeiden välisiä eroja alttiudessa punkeille ja biologisen torjunnan onnistumisessa.
Työssä tutkittiin vatunäkämäpunkin ja vihannespunkin aiheuttamia vioituksia vadelmalla. Huomiota kiinnitettiin myös molempien punkkien elinkaareen, liikkumiseen vadelmakasvustossa ja eri torjuntamenetelmiin. Ripsiäispetopunkin ja joidenkin luontaisten vihollisten merkitystä torjunnassa käsiteltiin lyhyesti.
Ripsiäispetopunkkilevitykset voivat pitää äkämäpunkkikantaa kurissa kasvutunneleissa. Erityisesti kasvuversojen äkämäpunkkimäärät olivat huomattavasti alhaisemmat petopunkkikäsittelyn saaneissa kasveissa. Avomaalla punkkilevityksillä ei ollut vaikutusta vatunäkämäpunkin määriin. Ripsiäispetopunkkilevityksillä ei ollut vaikutusta vihannespunkkimääriin, sillä vihannespunkkeja esiintyi kasvustossa vain vähän. Petopunkkeja levitettiin koealueella yhteensä 6 kertaa. Joka kerralla levitysmäärä oli noin 1500 punkkia kutakin koelohkoa, eli seitsemää astiatainta kohden.
Lisätutkimukset biologisen ja muun torjunnan yhdistämisestä antavat mahdollisuuden tuottaa viljelijöille opas vadelman integroituun torjuntaan.
Työn tavoitteena oli tutkia ja kehittää vatunäkämäpunkin ja vihannespunkin biologisen torjunnan menetelmiä integroitavaksi osaksi vadelman kasvinsuojelua. Tutkimukset tehtiin sekä tunnelissa, että avomaa-alueilla, jolloin oli mahdollista tutkia sääolosuhteiden merkitystä torjunnan onnistumisessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää myös vadelmalajikkeiden välisiä eroja alttiudessa punkeille ja biologisen torjunnan onnistumisessa.
Työssä tutkittiin vatunäkämäpunkin ja vihannespunkin aiheuttamia vioituksia vadelmalla. Huomiota kiinnitettiin myös molempien punkkien elinkaareen, liikkumiseen vadelmakasvustossa ja eri torjuntamenetelmiin. Ripsiäispetopunkin ja joidenkin luontaisten vihollisten merkitystä torjunnassa käsiteltiin lyhyesti.
Ripsiäispetopunkkilevitykset voivat pitää äkämäpunkkikantaa kurissa kasvutunneleissa. Erityisesti kasvuversojen äkämäpunkkimäärät olivat huomattavasti alhaisemmat petopunkkikäsittelyn saaneissa kasveissa. Avomaalla punkkilevityksillä ei ollut vaikutusta vatunäkämäpunkin määriin. Ripsiäispetopunkkilevityksillä ei ollut vaikutusta vihannespunkkimääriin, sillä vihannespunkkeja esiintyi kasvustossa vain vähän. Petopunkkeja levitettiin koealueella yhteensä 6 kertaa. Joka kerralla levitysmäärä oli noin 1500 punkkia kutakin koelohkoa, eli seitsemää astiatainta kohden.
Lisätutkimukset biologisen ja muun torjunnan yhdistämisestä antavat mahdollisuuden tuottaa viljelijöille opas vadelman integroituun torjuntaan.