Leikki-ikäisten lasten postoperatiivisen kivun arviointi : sairaanhoitajien käyttämät kivun arviointimenetelmät
Vehkaluoma, Salla; Huttunen, Maria (2013)
Vehkaluoma, Salla
Huttunen, Maria
Savonia-ammattikorkeakoulu
2013
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201305199467
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kuopion yliopistollisen sairaalan keskusheräämössä työskentelevien sairaanhoitajien (N=30) käyttämiä kivun arviointimenetelmiä leikki-ikäisen lapsen postoperatiivisen kivun arvioinnissa. Tutkimuksessa kuvattiin myös sairaanhoitajien mielipidettä sille, onko heidän työyksikössään tarvetta yhtenäisille ohjeille tai lisäkoulutukselle koskien lasten kivun arviointia.
Tutkimukseen osallistui 22 (n=22) keskusheräämössä työskentelevää sairaanhoitajaa. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, ja kyselylomake koostui suurimmaksi osaksi strukturoiduista kysymyksistä sekä kahdesta avoimesta kysymyksestä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että kaikki sairaanhoitajat käyttävät lapsen käyttäytymisen tarkkailua kivun arviointimenetelmänä. Eniten sairaanhoitajat tarkkailivat lapsen ilmeitä, eleitä ja itkuisuutta. Suurin osa sairaanhoitajista tarkkaili myös vitaalielintoimintoja, erityisesti sykettä, arvioidessaan lapsen kipua. Lähes kaikki sairaanhoitajat käyttivät myös kipumittareita leikki-ikäisen lapsen kivun arvioinnin ja mittaamisen apuna. Sairaanhoitajat myös pääsääntöisesti ottivat huomioon lapsen oman sekä hänen vanhempansa mielipiteen arvioidessaan lapsen kipua.
Suurin osa sairaanhoitajista oli sitä mieltä, että heidän työyksikkönsä tarvitsisi yhtenäiset ohjeet lapsipotilaan kivun arvioinnin ja mittaamisen tueksi. Hoitajat myös kokivat kaipaavansa lisäkoulutusta lapsen kivun arviointiin. Sairaanhoitajien mukaan lapsen kivun hoito on vaikeaa ja haasteellista, ja vanhempien läsnäolo voi joskus vaikeuttaa kivun arviointia. Lapsen kipu täytyy kuitenkin ottaa vakavasti ja aina hoitaa, sillä lapset eivät valita turhaan tai näyttele kipuaan.
Tutkimuksen tuloksia tilaaja voi hyödyntää kartoittaessaan työntekijöiden lasten kivun hoidon osaamista ja heidän tarvettaan lisäkoulutukselle.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Kuopion yliopistollisen sairaalan keskusheräämössä työskentelevien sairaanhoitajien (N=30) käyttämiä kivun arviointimenetelmiä leikki-ikäisen lapsen postoperatiivisen kivun arvioinnissa. Tutkimuksessa kuvattiin myös sairaanhoitajien mielipidettä sille, onko heidän työyksikössään tarvetta yhtenäisille ohjeille tai lisäkoulutukselle koskien lasten kivun arviointia.
Tutkimukseen osallistui 22 (n=22) keskusheräämössä työskentelevää sairaanhoitajaa. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, ja kyselylomake koostui suurimmaksi osaksi strukturoiduista kysymyksistä sekä kahdesta avoimesta kysymyksestä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että kaikki sairaanhoitajat käyttävät lapsen käyttäytymisen tarkkailua kivun arviointimenetelmänä. Eniten sairaanhoitajat tarkkailivat lapsen ilmeitä, eleitä ja itkuisuutta. Suurin osa sairaanhoitajista tarkkaili myös vitaalielintoimintoja, erityisesti sykettä, arvioidessaan lapsen kipua. Lähes kaikki sairaanhoitajat käyttivät myös kipumittareita leikki-ikäisen lapsen kivun arvioinnin ja mittaamisen apuna. Sairaanhoitajat myös pääsääntöisesti ottivat huomioon lapsen oman sekä hänen vanhempansa mielipiteen arvioidessaan lapsen kipua.
Suurin osa sairaanhoitajista oli sitä mieltä, että heidän työyksikkönsä tarvitsisi yhtenäiset ohjeet lapsipotilaan kivun arvioinnin ja mittaamisen tueksi. Hoitajat myös kokivat kaipaavansa lisäkoulutusta lapsen kivun arviointiin. Sairaanhoitajien mukaan lapsen kivun hoito on vaikeaa ja haasteellista, ja vanhempien läsnäolo voi joskus vaikeuttaa kivun arviointia. Lapsen kipu täytyy kuitenkin ottaa vakavasti ja aina hoitaa, sillä lapset eivät valita turhaan tai näyttele kipuaan.
Tutkimuksen tuloksia tilaaja voi hyödyntää kartoittaessaan työntekijöiden lasten kivun hoidon osaamista ja heidän tarvettaan lisäkoulutukselle.